ANNA (riuhtaisten itsensä irti): Hyi tuota, hävetä saa —
AAPPO: Sitä myöhemmin ja sitä ennemmin, sitä aina ja iankaikkisesti.
RIIKKA: Ei se riitä.
AAPPO: Yli iankaikkisuuden sitten.
RIIKKA: Ja nait Annan?
AAPPO: Enemmänkin kuin nain, rakastan ja nain ja naituakin rakastan.
No, olenko nyt narri, Anna?
ANNA: Olet, nythän sinä vasta narri oletkin. Annat pettää itseäsi.
AAPPO: Tahdon tulla petetyksi, olla narri, kuolla narrina sinun syliisi, Anna. Tehköön nainen kolttosensa meille, setä, me teemme myös kolttosemme.
RIIKKA: Ei toinen toistaan vähemmällä pääse.
ISAKSSON: Olkoon sitten pettymyksesi täydellinen, poika.