AAPPO: Kuinka äitini unohtaisin? Ei, vaikka minä pyrkisin kuinka kauas ja korkealle, äitiä kiitteleisin —
Isaksson menee tupaan. Kalle on tullut saunasta vasta kädessä.
KALLE: Voi näitä aikoja, kun eivät pahene, vaan paranevat, kun täällä vain kiitellen eletään kuin kissat kallioilla.
VILLE (leikillään): Etpähän sinä kiitelle.
KALLE (mennen luo): Isääkö? Sekös se on isä tämä mies, eikös se ole vain suutari, kun sillä on harjaksia leuassa?
SERUKKA: Taas Kalle ja isä.
KALLE (äidille sovitellen): Minä ylen puhdas ja valkia ja isäni on minusta sangen ylpiä.
VILLE: Ähää, elä usko Eskoa. Anna on hakenut kahvipannun — kaatanut väelle kahvia ja menee tupaan. Samoin Riikka.
AAPPO: Isä ja äiti, minulla on ilmoitettava teille ilosanoma.
VILLE: Kyllä pappa ja mamma muistavat sen eilisestäkin.