KALLE: Hyvän aina muistaa, paha ei mene mielestä koskaan.
SERUKKA: Et sinä tiedäkään, pappa kulta (pyyhkii silmiään), mikä onnettomuus —
AAPPO: Onni.
SERUKKA: Voi, voi kuitenkin tätä surua!
KALLE: Mamma, mitä auttaa ajaton suru, kullakin päivällä on murheensa muru.
AAPPO: Olen mennyt kihloihin —
KALLE: Niin minäkin menisin, pappa, mutta mistä avun löydän, joka on minulle sopiva?
VILLE: Sitä vartenhan Aatamista luotiin vaimo, joka oli sangen kaino.
SERUKKA (Aapolle): Ja kihlaus on purkautunut, tiedetään tuo, lapsi parka (pyyhkii silmiään).
AAPPO: Vaan nyt —