SERUKKA: En ole ennen taikoja tehnyt, nyt ne teen, Aapon, Aapon ja hänen onnensa tähden. (Mennä hyypertää pois.)
AAPPO: Äiti!
VILLE: Anna hänen mennä. Sen ylpeyttä loukkasi, kun muka niin komean jälkeen vain Annan otit. Vaan minusta nainen kun nainen, kunhan on jonkunlainen, millä suppelmentti millä muu äppelmentti —
KALLE: Millä Serukka, millä Marukka.
VILLE (ryypäten): Hoi, hoi vain!
AAPPO: Kiitos, pappa.
KALLE (ottaa kahvin jälkeen epäröiden lasin, kysyy isältään):
Ryyppäänkö ma?
VILLE: Ka, ryyppää, ryyppää, ei se sinua tapa.
KALLE: Vaan jos kaataa tämän temppelin huipulleen? (Ryyppää.) Äkäistä kuin tuli, huh — en tuota konstia pienestä rahasta tekisi.
KATTAISKA (tullen): Jopa täällä on ruotsi ruualla. Kalle, mitä sinä siitä siasta? Annahan olla!