— Miina kyllä mielellään sen tien juoksee, kertoi äiti hymyillen ja veti esille pienen seitsenvuotisen tytön, joka piilottelihen äidin hameeseen. — Hän niin menisi kouluun hänkin ja joulukuuselle.
— Senpä luulen, sanoi Jenny ystävällisesti. Siksipä lukeekin Miina nyt ahkerasti aakkosia täällä kotona ja opettelee tavaamaan kunnollisesti ja sitte kun hän osaa lukea sisältä, tulee hän kouluun.
— Olen ajatellut — — —, alkoi äiti hypistellen esiliinansa kulmaa, — meneppäs Miina ulos katsomaan, mitä pikku veikka huutaa — olen ajatellut, että jos neiti tahtoisi ottaa nyt jo tuon tyttösen kouluun, olisi niin hyvä. Sain pauhata kauheasti Petterin kanssa, ja nyt hän taitaa sekä kirjoittaa että laskea, ja kaiken tuon on hän oppinut vähemmässä ajassa, kuin mikä meni siihen että oppi lukemaan.
— Ei ole minulla mitenkään aikaa opettaa alkavaisia eli niitä, jotka eivät osaa tavata tai lukea sisältä; on yllin kyllin tekemistä niissäkin lapsissa, kuin minulla nyt on. Mutta tehän olette itse hyvä lukija.
— Kyllähän tuota ennen sain kiitokset luvustani, kehasi äiti, mutta on niin vaivaloista opettaa lapsia lukemaan.
— Jos minulla olisi tuollainen kiltti, näppärä tytön typykkä, sanoi Jenny, en toki raahtisi lähettää häntä pois luotani kouluun, vaan lukisin itse hänen kanssaan, kunnes olisin opettanut hänelle kaiken, mitä itsekin taidan.
Jenny oli koskettanut oikeaan kieleen. Äiti katseli lempeästi hymyten pientä pellavapäätä, joka iloisassa leikissä telmäili pikku veikan kanssa kartanolla. Hän tosin piti paljon lapsistaan, muttei ollut hän milloinkaan tullut ajatelleeksi, että lastensa lukemaan opettaminen oli mikään kallis oikeus. Ja Jenny lisäsi:
— Ajatelkaapas vain; kun tyttö kasvaa suureksi ja saa kiitosta luvustaan, on hän aina muistava, että äitinsä hänelle ensiksi pani kirjan käteen, samatenkuin hän myöskin opetti hänelle ensimmäisen rukouksen, jopa ensimmäiset sanatkin, kun häntä pienenä puhumaan opetti.
Kyyneleet nousivat köyhän vaimon silmiin opettajan noin puhuessa.
— Äitinipä se minutkin lukemaan opetti, sanoi hän, ja monasti olen sydämmestäni kiittänyt häntä vielä hänen kuoltuaankin.