Kukkanen kuihtuu.
Oli lempeä keväinen aamu. Pikku linnut visertelivät puoleksi puhjenneitten koivujen lehdillä Lyydia Wernerin akkunan alla. Aurinko paistoi kirkkaasti, vaikka lasketut akkunaverhot himmensivät sen hohdetta huoneeseen. Kaikkialla vallitsi tyyni hiljaisuus. Kadut olivat vielä tyhjät, ei näkynyt edes aikaisia työmiehiäkään, sillä oli sunnuntai. Lyydian kodissa kuitenkin oltiin jalkeilla, oli oltu kaiken yötä, sillä odotettiin korkeata, vakaata vierasta. Aavistettiin, että vapautuksen hetki oli tulossa rakkaalle sairaalle. Viimeisinä päivinä ja varsinkin viimemainittuna yönä oli Lyydia saanut kärsiä ankaria tuskia. Mutta nyt oli hän vaipunut vienoon uneen, hymyilevä ilme hienoilla kalpeilla kasvoillaan. Vanhempansa ja rakas veljensä istuivat äänettöminä hänen huoneessaan, ja palvelustyttö seisoi itkien ovella. Kirkonkellojen ensi sävelet kumisivat etäisyydessä. Silloin Lyydia heräsi.
— Miten ihanaa! kuiskasi hän ja kuunteli siinä hetken aikaa säteilevin silmin. Sitte loi hän rakkautta ja kiitollisuutta hehkuvan katseen jokaiseen läsnäolijaan ja nukahti jälleen käsi äidin kädessä. Sanattomina kuuntelivat kaikki hänen tasaista, tyyntä hengitystään, kunnes se heikontumistaan heikontui ja pienoinen käsi kylmeni.
Niin rauhallinen ja suloinen oli rakkaan pikku Lyydian lähtö.
Hän kuihtui kuin kukka.
22.
Ragnhildin päätös.
Valtioneuvoksen rouva Cederskiöldin toivoma talvi oli tullut. Parooni
Falck oli saapunut ja asui Cederskiöldin korkeassa vierashuoneessa.
Hän oli noin 50 vuoden vanha, kenties hiukan vanhempikin, ei siitä niin tarkkaan tietty. Hän oli oikea "kunnonmies", omasi tietoja, oli matkustellut, oli rikas, oli viettänyt jotensakin hauskaa ja rauhallista elämää ilman suurempia vastoinkäymisiä ja omisti suuren maatilan lähellä Ragnhildin syntymäkaupunkia. Hän ei ollut sanottavasti kaunis, mutta kuitenkin miellyttävä, näytti nuoremmalta kuin oli, ja hänen käytöksessään oli hienoutta ja siroutta. Sitä vaan tuon pikkukaupungin asukkaat eivät voineet käsittää, miksi hän ei ollut nainut. Yksi ja toinen juorukello oli kyllä ystäväinsä ja ystäväinsä ystäväin kautta saanut kuulla, että parooni nuoruudessaan olisi rakastunut muutamaan köyhään tyttöön, mutta kun tämä, vaikka olikin sivistynyt kunnon tyttö, ei ollut aatelista sukuperää, ei hänestä mitenkään voinut tulla vapaaherra Falck'in puolisoa. Sitte oli parooni heittänyt koko jutun mielestään, ei hän myöskään joutunut uusiin rakkausseikkailuihin, ja niinmuodoin jäi hän vanhaksi pojaksi.
Nyt oli hän ostanut maatilan pikkukaupunkimme läheisyydessä, ja siellä olisi Ragnhild oleva emäntänä, niin oli rouva Cederskiöld päättänyt. Hän ei ollut ainoa äiti kaupungissa, joka päätteli samaan tapaan tyttäristään; niiden joukossa oli rouva Lagerkin, Alicen äiti. Mutta rouva Cederskiöldillä oli se etusija, että oli jo vanhastaan tuttu, jopa hiukan sukuakin paroonille, ja hän voi senvuoksi tarjota hänelle asunnon talossaan, jotta toisten taivas alkoi pilvittyä, varsinkin kun Ragnhild oli nuori, kaunis ja rikas.