— Siitä saatte olla huoletta, ylvästeli setä. Janne Janson ei vielä hetikään herkeä toimistaan, kyllä sitä riittää ryysyä meidänkin ympärillemme. Voit suruti jatkaa kouluasi.
— Sinä olet kiltti tyttö, kun muistat noin meidän lapsiamme, päätteli täti liikutettuna, mutta mene sinä vaan kouluun. Suon kernaasti sinun oppivan, olet aina tuottanut kunniaa perheellemme.
Mutta nyt puhkesi Hildur kyyneliin. Hän ei jaksaisi enää lukea, hän oli usein niin väsyksissä ja luuli rintansakin olevan heikon, opettajat menettelivät väärin, rankaisivat häntä syyttömästi, häntä jo hävettikin käydä koulua, kun oli niin pitkä ja herratkin puhuttelivat häntä neidiksi ja tanssittivat häntä ja Lundströmkin — setä Jannen vanhin sälli — oli sanonut, että hän pitkissä hameissa näyttäisi aivan täysikasvaneelta.
Setä ja täti eivät voineet nähdä Hildurin itkevän. Täti kammoksui jo pelkkää ajatustakin, että Hildur saisi keuhkotaudin, ja setä vannoi vahvasti, että opettajat etsikööt kouluunsa muualta oppilaita, jos aikovat Hilduria rangaista, ikäänkuin ei hän olisi oppineempi kaikkia muita tyttöjä, hän, joka kykeni lausumaan runoja jo aikoja ennen kuin osasi edes sisästä lukea. Hildur lakkasi itkemästä. — Minä osaan ulkoa koko ihmiskunnan historian, kerskasi hän, setä voi kysyä mitä kohtaa tahansa.
— Sen kyllä uskon, tyttöseni, myönteli setä hieroen tyytyväisenä käsiään, ja kun asiaa tarkoin harkitaan, olet sinä näinä neljänä vuotena oppinut yhtä paljon, kuin muut tytöt kahdeksana.
— Niin, Hildurhan on aina ollut hyväpäinen tyttö, säesti täti Riikakin, ja kun täällä on käynyt teatteri, on hän kertonut minulle koko kappaleen ja näytellyt kaikki osat yksinään, niin että oli kuin olisin ollut teatterissa katsomassa, vaikka istuin kotona.
— Niin, tietääkö täti, että minäkin rupeen näyttelijättäreksi, virkkoi Hildur.
— Sitä sinä et tee, sanoi setä Janne jyrkästi ja täti lisäsi huolissaan:
— Ethän sinä sitä tahdo, lapseni, tuommoiset komeljantit eivät koskaan ole oikein rehellistä väkeä.
— Enkä minä ole tuhlannut rahojani sitävarten, että sinä ilvehtisit teatterissa muiden ihmisten ilonpidoksi, jatkoi setä.