— Saatat ihmetellä minun mielenpurkaustani; mutta mieleni oli niin kovin alakuloinen ja apea, ja sinä tulit kuin käskystä saadakseni sitä sinulle keventää. Sillä miten lieneekään, olet sinä ainoa tyttötovereistani, jolle saatan ajatuksiani ilmaista, ja näissä asioissa pitäisi sinun olla oikea neuvonantaja.
— Nuori olen neuvonantajaksi, mutta asetun mielessäni äitini sijaan ja ajattelen, kuinka hän sinulle vastaisi.
— Oi niin — onnellinen se, jolla on äiti!
— Kenellä on äiti, sydämmellinen, mielevä äiti, niinkuin on minulla, äiti, joka ei ainoastaan anna neuvoja, vaan on itse elävänä esimerkkinä hyvään elämään — hänellä on aarre, josta ei koko elinkautenaan voi kyllin kiitollisuutta osottaa. Vaan haluatko vastausta kysymyksiisi?
— Haluan.
— Ne olivat: eikö minusta jokapäiväinen työni tunnu ikävältä? Kuinka on mahdollista, ettei mieleni kokonaan kiinny niihin? Kuinka voin harrastaa kaikkea korkeata, jaloa ja kaunista mailmassa tuon yksinkertaisen jokapäiväisyyden ohessa? Ensiksi pitää minun ilmoittaa sinulle, rakas Eedit, että vanhempani ovat opettaneet minua pitämään velvollisuutta korkeana, jalona ja kauniina, ilmaantukoonpa se sitten lukemisessa, kirjoittamisessa, maalaamisessa, ompelemisessa tai keittämisessä, lastujen poimimisessa tai missä hyvänsä muussa.
— Kaikki tuo kuuluu kauniilta ja oikealta, mutta eikö sinusta noita viimeksi mainitsemiasi velvollisuuksia voida pitää jokapäiväisinä ja halpoina senvuoksi, että alhainen, ymmärtämätön kansa niitä täyttää?
— En tiedä. Jos asiata tyystin tutkii ja juuri korkeammalta näkökannalta, niin en luule niiden tulevan niinkään jokapäiväisiksi. Jos ajattelemme, mikä on tulos tämän työn uskollisesta täyttämisestä, mikä sen laiminlyömisestä, niin täytynee meidän käsittää niiden tärkeys. Terveys ja hupi — eivätkö ne ole tärkeitä asioita? Mutta mitenkä niiden käy, jos ateria myötäänsä valmistetaan huolimattomasti ja epäsäännöllisesti? Ajattele, miltä maistuu ruoka, pohjaanpalanut tai muuten onnistumaton ruoka — sinä, joka olet tutkinut ihmisruumista ja siihen kuuluvia asioita, ymmärtänet sen hyvin.
— Aivan niin. Olen toisinaan ollut ihan epätoivoinen niiden todellakin murhaavien aterioiden takia, joita Sohvi usein meille valmistaa. — Maria jatkoi:
— Jos taas otamme huomioon kodin ulkonaisen järjestämisen, niin tiedät hyvin, kuinka puhtaus, ilmanvaihto ja kohtuullinen lämpö ovat terveydelle välttämättömiä.