— Tiedän kyllä.
— Hyvä. Se oli siis herra tohtori, joka vastasi näihin kysymyksiin, sillä ne koskivat terveyttä. Mutta tiedän sinussa myöskin olevan kylliksi naisellisuutta rakastaaksesi somia, eheitä ja siistiä vaatteita, olkootpa ne sitten omiasi tai lähimmän ympäristösi.
— Aivan varmaan, ja on todellakin menettämäisillään kärsivällisyytensä, kun tahtoessaan muuttaa puhtaan kauluksen havaitsee laatikkonsa tyhjäksi, taikka niinkuin isä raukka äsken, on ilman nappeja ja nauhoja.
— No niin. Myöntänet niin muodoin näiden seikkain tärkeyden?
— Myönnän tietenkin. En ole todellakaan ennen tullut ajatelleeksi näitä asioita tältä näkökannalta, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Mutta Maria — — koska kerran on olemassa erilaisia luonnonlahjoja ja erilaisia taipumuksia, pitäisi jokaisen saada mielensä mukaan niitä noudattaa, sillä yhtä hullunkurista, kuin olisi panna Sohvi tutkimaan fysiologiaa ja lääketiedettä, yhtä ankaraa ja naurettavaa on vaatia, että minä käyttäisin kallista aikaani keittämiseen ja ompelemiseen. Se on vakuutukseni. En ole niin itserakas, että luulisin mailman siitä kärsivän, jos minusta ei tulisi lääkäriä. Mutta, Maria, enhän voi sille mitään, että mieleni palaa juuri tällä alalla vaikuttamaan, ja tunnen kykyni vievän juuri tälle alalle eikä millekään toiselle. Siitä asti kuin olen ajattelemaan ruvennut, olen tätä halunnut. Olen ajatellut, kuinka vähän löytyy lääkäreitä esim. maaseuduilla, olen ajatellut kaikkia niitä kärsiviä ja vaivaisia, joiden tuskaa voisin keventää, ja ennen kaikkia olen ajatellut naisia, joiden olisi helpompi nais- kuin mieslääkäriä puhutella. Olen kuullut isäni sanovan, että tuhansia naisia kuolee lääkärin hoidon puutteesta. Kun minulla kerran on taipumusta, halua ja kykyä sekä hyvä tilaisuus lukea isäni johdolla — niin miksen sitä tekisi? Jos taas ottaisin tehtäväkseni kodin hoidon ja järjestämisen, niin ei minulle jäisi hetkeäkään opintojeni jatkamiseen.
Eedit puhui tulisella innolla. Hänen poskensa hehkuivat, hänen silmänsä loistivat, ja hän odotti nyt vastausta kaikkeen tähän. Maria oli kuunnellut häntä hartaasti. Hän istui pää kättä vastaan nojautuneena ajatuksissaan. Viimein virkkoi hän:
— En oikein tiedä, mitä minun pitäisi vastata ja millä tavoin tämä epäkohta olisi poistettavissa, sillä en ole itse siitä kärsinyt. Mutta sanon kuitenkin, kuinka asia minun mielestäni on käsitettävä. — Jos tämä mailma olisi täydellinen, ei epäkohtia olisi ollenkaan olemassa, mutta olojen nykyisellä kannalla ei muuta voitane kuin pyrkiä oikeaan, ja missä sekin on mahdotonta — tyytyä siihen, mitä ei muuttaa voi. Jos löytyisi täydellisiä palvelijoita, sellaisia, jotka jo syntyessään olisivat kyvykkäitä ja taitavia ammatissaan, siistejä, rehellisiä ja ahkeria — silloin ei mikään olisi luonnollisempaa, kuin että he ilman tuskaa ja suuttumusta pitäisivät huolta taloudesta, ja sinä saisit häiritsemättä syventyä lukuihisi, aina olisi kauluksesi puhtaina, ruokasi hyvin valmistettua ja napit isäsi paidassa. Mutta sellaisia palvelijoita on harvassa. Ja minkätähden? Sentähden, että ihmistä ei ohjaa vaisto, vaan tarvitsee hän oppia ja harjoitusta. Mutta kuka häntä opettaa? Monella on ollut ymmärtämättömät vanhemmat, toisilla ei ketään, joka olisi heistä huolta pitänyt, toiset ovat saaneet tyytyä kehnojen, mielettömien emäntien hoitoon. He ovat kasvaneet ilman rakkautta, ilman hoitoa ja kasvatusta. Voimmeko vaatia heiltä täydellisyyttä? Ja sitte huomattakoon erilaiset luonnonlahjat. Sillä ethän kieltäne, hyvä Eedit, että nämä, kuten sivistyneetkin ihmiset, ovat erilaisilla lahjoilla varustettuja. Jotkut ovat erittäin oppivaisia, ja luonnostaan siistejä, herttaisia ja ahkeria, toiset taas kaikkeen tähän mahdottomia. Kukapa takaa, vaikka Sohvista olisi tullut taitava lääkäri, jos vaan olisi saanut opetusta, vaikka hän yhtä vähän kuin sinä kykenee paikkaamaan ja keittämään.
Eeditin silmät ensin suurenivat, mutta hän sanoi sitten nauraen:
— Sinä et ole niinkään väärässä. Kukapa olisi tutkinut tyttöraukan luonnonlahjoja, olosuhteet ovat tehneet hänestä palvelijan.
— Niin. Mutta se ei silti ole mikään puolustus hänelle, sillä kunkin kohdaltaan on täytettävä ne velvollisuudet, jotka hänelle kuuluvat. Mutta se seikka saattaa häntä enemmän puolustaa, ettei hän ole saanut opetusta näissä toimissa ja että hän on liian nuori hoitamaan taloutta, missä emäntä istuu lääketiedettä tutkimassa.