— Ja lukuhalu piti hänen tukehuttaa! Ja nyt hänestä on tullut taitava emäntä, ja on hyvin hoitanut ja kasvattanut monet lapsensa. Kuinka se kävi hänelle mahdolliseksi?
— Täytyi, ystäväni — hänen oli mahdoton ajatella, että hän saisi seurata taipumustaan, ja hänestä oli aivan luonnollista, että hän niinkuin kaikki muutkin tytöt auttoi äitiä kotiaskareissa. Mutta onneksi sattui hän rakastumaan sivistyneeseen ja oppineeseen mieheen. Äidin jouduttua naimisiin käytettiin ensimmäiset vuodet, jolloin kodinhoito ei vielä vienyt paljon aikaa, kirjatietojen kartuttamiseen. Isä valitsi sopivia, opettavaisia ja sivistäviä kirjoja, joita sitten yhdessä lukivat. Äiti kun oli hyvin tottunut taloutta hoitamaan, osotti kaikki tarkoituksen mukaiselle kannalle, joten häneltä riitti aikaa lukuihin. Koko tuona aikana, olipa hänellä kuinka paljon tahansa työtä, ei kulunut päivääkään, jolloin hän olisi ollut lukematta — jos hän ei ennättänyt muulloin, niin ainakin illalla pienten rauhanhäiritsijäin mentyä levolle. Ja äiti on opettanut meidätkin niin, että jaamme aikamme ja harrastuksemme opintojen ja käytännöllisten askareiden välillä. Hän on kehittänyt meitä kummallekin taholle ja tutkinut lahjojamme, niin ettei mikään tulisi laiminlyödyksi tai tukahutetuksi. Jos minussa on harrastusta kaikkeen mikä on suurta, jaloa ja kaunista mailmassa, kuten äsken lausuit, niin on se vanhempaini ansio, jotka ovat tämän harrastuksen osanneet herättää ja keskusteluillaan ja ajatustavallaan minuun vaikuttaneet.
— Hyvästi vihdoinkin, Eedit.
Eedit jäi yksinään miettimään, mitenkä hän parhaiten täyttäisi nämä hyvät aikomuksensa. Hänellä oli terästä tahdossa, selvä järki ja hän rakasti hellästi isäänsä. Kun hän kerran oli päässyt pahan perille, ei hän levännyt, ennenkuin oli sen syyt löytänyt ja sen parantanut. Liiaksi tottumaton kun hän omien sanojensa mukaan oli, oli hän tähän asti ainoastaan ikäänkuin aavistuksen tapaisesti tuntenut tuon pahan, mutta äskeisestä keskustelusta käytännöllisen ja samalla älykkään Marian kanssa oli hän päässyt asiasta jokseenkin selville. Mitä piti hänen ensiksi tehdä? Pitää huolta, että päivällinen valmistui oikeaan aikaan, sillä hänen isänsä oli usein valittanut ruokahalun katoavan kun sai kovin kauan odottaa ja jättävän jälkeensä ainoastaan kiusallisen hiukastuksen.
Eedit meni keittiöön. Sohvi oli kömpinyt vuoteelleen ja luki jotakin risaista romaania.
— Kuuleppa Sohvi, virkkoi Eedit, kello on jo kaksitoista ja minä toivon päivällisen olevan valmiina kello kaksi tänään ja tästä lähtien joka päivä. Se on isäni tahto, sillä epäsäännölliset ruoka-ajat vaikuttavat häneen haitallisesti.
Sohvi tarkasteli ihmeissään nuorta emäntäänsä, kunnes vastasi nenäänsä nyrpistäen:
— Ei sitä edeltäpäin voi mennä mitään lupaamaan, kaikki riippuu siitä, mitä milloinkin on tekemistä.
— Mutta sinun pitäisi asettaa tekemisesi niin, että päivällinen valmistuu oikeaan aikaan.
— Hyvä on neidin niin sanoa, joka istuu kirjojensa ääressä tietämättä vähääkään, mitä kaikkea tarvitaan, ennenkuin päivällinen on pöydällä.