Maria nauroi sydämmellisesti.
— En ole milloinkaan tullut ajatelleeksi, että olisin joku romaanityttö, mutta — enhän ole koskaan romaania lukenutkaan.
— Et koskaan lukenut romaania! ihmettelivät tytöt.
— Pidätkö sitä syntinä? kysyivät jotkut.
— En. Onhan paljon hyviä romaaneja. Ja jos kirjailija on ihmistuntija, ovat hänen teoksensa hyvinkin opettavaisia. Mutta minulla on näihin saakka ollut paljo tekemistä koulussa ja lupa-aikoina kotona. Isäni sanoo, että minun ensin täytyy laajentaa tietojani, kehittää arvostelukykyäni ja vakaannuttaa luonnettani, ennenkun tuhlaan kallista aikaani romaanien lukemiseen. Mutta sittenkun kerran alan, tahtoo hän itse valita minulle parhaitten kirjailijain teokset.
— No, ja mikä sitten on päämääräsi, jos saan kysyä? tiedusteli Alice hiukan pilkallisesti.
— Keittäminen ja sukkien parsiminen, nauroi Liina, siitä panen vaikka vetoa.
— Oikein arvattu, sanoi Maria hilpeästi, ja pikku siskojen hoitaminen ja kouluun valmistaminen.
— Niinmuodoin emännöitsijä, ompelija, kotiopettaja ja lapsenhoitaja, virkkoi Alice. Se on melkein liikaa yhdelle ihmiselle.
— Ja kuitenkin luulet ennättäväsi lukea, muistutti Eedit.