Keittiössä seisoi Uskollinen Rakkaus takan vieressä. Hän oli itkussa silmin ja hämmensi puuropataa, kyynelten vieriessä helminä hänen pyöreiltä poskipäiltänsä. Pahasti kävi häneen pojan matkustaminen, sillä hän oli ollut ainoa koko talossa, joka oli ollut hyvä häntä kohtaan.
"Pikku Uskollinen", sanoi poika ystävällisesti ja tarttui hänen käteensä, "tahdotko tulla kanssani ja ruveta minun vaimokseni?
"Kyllä", vastasi Uskollinen Rakkaus Ja hymyili kyynelten takaa.
Mutta kuka voi kertoa hänen hämmästystänsä, kun hän tuli ulos portaille ja näki kolmet vaunut ja sai kuulla, että ne olivat pojan ja että hän sai istua hänen vieressänsä kultavaunuissa. Niin matkustivat he. Matkallansa ottivat he mukaansa Toimellisen ja Rehellisen, Ahkeran ja Säästäväisen ja pääsivät onnellisesti perille kertaakaan kaatumatta. Toimellinen tuli pehtoriksi. Hänen vaimonsa Rehellinen tuli taloudenhoitajattareksi. Ahkera tuli neulojattareksi, ja Säästäväinen auttoi yhtä ja toista. Niin elivät he onnellisina kuolemaansa asti ja Uskollinen Nakkaus tuli paremmaksi vaimoksi kuin poika olisi uskonut.
Hän oli jalompi kuin kalliimmat helmet.
Ajattele vanhuuttasi!
Suuren herrastalon avarassa renkituvassa istui myrskyisenä talvi-iltana kaksi ämmää niin lähellä leimuavaa valkeata takan vieressä kuin mahdollista. Molemmat olivat rypistyneitä ja harmaapäisiä, molemmat olivat kehnosti vaatetettuja ja näyttivät hyvin kurjilta ja surullisilta. He olivat vaivaisia ja olivat saapuneet nykyjään herrastaloon, johon he jäivät ruotuun. Tuvassa oli myöskin talon rengit, tehden mikä mitäkin pikku työtä jutellessaan ja poltellessaan tupakkaa. Tallipoika istui uunilta ja kiskoi päreitä imeksien pieniä sikarinpilliä, joita hän oli löytänyt sylkiastioista vierashuoneessa sytytellessään valkeoita siellä. Ulkona oli kireä pakkanen ja myrsky vinkui ja suhisi uuninpiipuissa, mutta täällä sisältä oli lämmin ja hyvä olla, niin että miehet istuivat paitahihaisillaan tuo rakas lakki kumminkin päässä.
"Menes vähän tuonnemmaksi, vanha mummo", sanoi muudan nuori iloisen ja vallattoman näköinen renki, "kohennatte vähän, että saan sytyttää piippuani."
"Kas niin, kas niin", valitti ämmä, "nyt ei saa edes vähääkään lämmitellä, vaikka paleltuisi aivan kuoliaaksi tämmöisenä iltana."
"Pidä suusi ämmä", vastasi nuorukainen ankarasti, "enhän minä tässä koko päivää seiso. Emmekö ole jättäneet parhaimmat paikat teille, vaivaiset?"