Nyt avattiin ovi ja Eva astui yht'äkkiä sisään. Hän oli tullut hakemaan käsiliinoja, joista rouva jo oli puhunut ja tuli suoraan pesutuvasta hame tavallista ylemmäksi nostettuna ja käärityin käsivarsin. Nähtyänsä herrasväkensä kyökkikammarissa ja tuon avatun rasian tuli hän valkeaksi kuin palttina ja otti kiinni ovipielestä ett'ei kaatuisi lattialle.
"Eva", sanoi hänen emäntänsä, "en minä luullut sinua varkaaksi. Selitä paikalla, kuinka nämä tavarat ovat tänne tulleet!"
Eva oli sukkelasti tehnyt päätöksensä ja puolusti itseänsä niin paljo kuin voi. "Huivit olen ostanut ja kaulukset olen neulonut", vastasi hän ynseästi, "ja väärin on herrasväeltä tehty että se nuuskii minun tavaroitani."
"Tämä arkku ei ole sinun vaan minun eikä rasiakaan, kauluksissa ja nenäliinoissa on minun nimeni, ja neula on sama, jota olen etsinyt jo useampia viikkoja."
Tyttöraukka koetti vielä valhetella ja puolustaa itseänsä, mutta herrasväki ei tahtonut enää kuulla häntä, vaan jätti huoneen ja otti rasian mukaansa. Eva riensi takaisin pesutupaan, viha, häpeä ja epäilys valtasi hänen. Kauvan oli hän varastellut, milloin yhtä, milloin toista, mutta ei ollut tullut keksityksi, nyt oli hän häväisty varkaaksi, nyt tuli hän kenties poisajetuksi, pahaan huutoon ja pilkatuksi. Mitä oli hänen nyt tehtävä? Tyttöraukka! Ei silmänräpäystäkään hän ajatellut mitä Jumala tästä pitää. Hän vaan ajatteli, mitä ihmiset siitä sanovat. Ei minkäänlaista katumuksen tunnetta herännyt hänessä, ainoastaan häpeä ja harmi siitä että se oli tullut keksityksi. Monen tuskallisen ajatuksen ja monellaisten tuumailujen perästä päätti hän tunnustaa kaikki ja pyytää anteeksi sekä rukoilla herrasväkeä pitämään asian salassa eikä puhumaan siitä kellenkään. Tämän teki hän vielä samana päivänä, mutta rouva käski vihoissaan Evan muuttamaan ensimmäisenä päivänä marraskuuta, hän ei tahtonut pitää varasta talossansa.
Päästökirjaa kirjoitettaessa tahtoi rouva siihen pantavaksi että Eva oli epärehellinen, mutta herra Virtasen mielestä oli siinä kylliksi rangaistusta että hän tuli pois ajetuksi ja lisäsi:
"Jos minä nyt kirjoitan että hän on epärehellinen niin ei hän saa enää toista palveluspaikkaa. Ei kukaan ihminen huoli varasta taloonsa."
"Niin, mutta se on aivan oikeuden mukaista", sanoi rouva; "miksi hänen pitää varastaa? ja väärin on, että hänen entinen isäntänsä kirjoitti väärän päästökirjan."
"Hän kirjoitti hänen olevan taitavan ruu'anlaittamisessa ja kaikellaisissa askareissa, ja sehän on totta", sanoi herra Virtanen nauraen.
"Niin, mutta hän ei kirjoittanut että hän on epärehellinen, ja siinä teki hän väärin, sillä nyt olemme luottaneet häneen, ja hän on varastanut meiltä kolme vuotta. Nyt myöskin huomaan, mihinkä rahani ovat joutuneet. En koskaan enää saanut menoja sopimaan yhteen tulojen kanssa, mutta luulin unhotitaneeni ne kirjoittaa ylös, tai luulin väärin laskeneeni."