"Olkoonhan nyt", sanoi herra Virtanen, joka oli hyväluontoinen mies. "Hän on pettänyt meitä, ja se on tosin hyvin paha, mutta mahdoton on minun turmella koko hänen tulevaisuuttansa ja sanoa koko maailmalle, että hän on varas. Sillä tavalla voi hän nääntyä nälkään. Näin minä kirjoitan: Eva Ahonen on palvellut minun luonani 1 päivästä marraskuuta 1865 1 päivään marraskuuta 1868 ja on nyt vapaa minun palveluksestani. Fredrik Virtanen."

"Katsos niin, nyt en ole kiittänyt enkä moittinutkaan häntä. Koetelkoot nyt muut taas onneansa ja katsokoot paremmin eteensä kuin me."

Nuori rouva, joka niin suuresti oli erehtynyt tämän muutoin erinomaisen palvelijattaren suhteen, ei ollut oikein tyytyväinen, mutta kun ensimmäinen vihan puuska oli mennyt ohitse, ajatteli hänkin olevan liian ankaraa lähettää nuorta turvatonta tyttöä avaraan maailmaan epärehellisen maineella. Sekä herra että rouva olivat sitä paitsi hyväsydämisiä kyllä etteivät puhuneet tapauksesta kellenkään, ja niin läksi Eva "puhtailla paperilla" heidän luotansa ja voi pystyssä päin etsiä palvelusta missä tahansa, kenenkään voimatta aavistaa että hän varkauden tähden oli eroitettu palveluksestansa. Jos hän nyt olisi tuntenut syntinsä, niin olisi ehkä tämä hänen herrasväkensä hyvyys mahdollisesti voinut saattaa hänet parannukseen ja katumukseen, mutta hän ei tuntenut sitä, vaan oli ainoastaan iloinen että hän pääsi siitä niin vähällä. Tosin tunsi hän hyvästijättöhetkellä vähän katumusta että hän niin huonosti oli palkinnut herrasväkensä ystävyyttä ja luottamusta ja vuodatti muutamia kyyneleitä, mutta tämä katumus ei ollut kylliksi syvä matkaansaattamaan todellista parannusta.

Eva oli saanut hyvän paikan rikkaasta rusthollista samassa pitäjässä ja iloitsi pääsystään useimpien muiden toverien kanssa yhteen. Mutta rusthollin emäntä oli kokonaan toisenlainen emäntä kuin nuori rouva Virtanen. Hän kävi itse katsomassa kaikkia, antoi itse jauhot ja suolat, lihat ja muut, piti kahvit ja sokurit lukitussa rasiassa ja rahalaadikkonsa hyvässä tallessa. Siitä huolimatta oli hän hyvä emäntä, sekä huoltapitävä palvelijoistansa että ystävällinen niitä kohtaan, mutta hän oli järjestyksellinen ja säästävä, sitä paitsi oli hän myöskin vanha kokenut vaimoihminen ja oli saanut nähdä kaikenkaltaisia palvelijoita; hän tiesi ett'ei kaikkiin voinut täysin luottaa eikä hän katsonut oikeaksi panna köyhiä, taitamattomia ihmisiä niin suurille kiusauksille alttiiksi. Luonnollisesti antoi hän kumminkin, kun tarvis niin vaati, avaimet muillekin eikä pitänyt turhaa epäluuloa, mutta kun hän hyvin tiesi kaikki mitä talossa oli ja ymmärsi mitä meni tarpeisiin, ei häntä ollut helppo pettää. Ei siis kauvan kestänyt ennenkuin hän huomasi uuden palvelijattarensa olevan epärehellisen. Eva ei ollut tullut vahingosta viisaaksi, vaan niinpiankuin hän oli tottunut talon tapoihin ja tähystellyt missä mitäkin säilytettiin, rupesi hän vähitellen omistelemaan yhtä ja toista. Nyt oli hän kumminkin paljon varovaisempi kuin ennen, sillä hän huomasi heti ett'ei rusthollin emäntää ollut niin helppo pettää kuin nuorta huoletonta rouva Virtasta, mutta sen sijaan luotti hän siihen, että hän, kun siellä oli useampia palvelijoita, helpommin voisi syyttää muita. Kun rusthollin emäntä huomasi, ett'ei Evaan voinut luottaa, piti tämä tarkan vaarin hänestä, ja ensi kerran saatuansa varman todistuksen siitä, kutsui hän tytön huoneeseensa ja puhui vakaasti hänen kanssansa. Eva koetteli kuten ainakin kieltää, mutta emännällä oli niin varmat todistukset, ett'ei se auttanut. Silloin pääsi häneltä itku ja hän lupasi parantaa itsensä, ja emäntä antoikin mielellään anteeksi. "Sinä olet vielä nuori", sanoi hän, "jos tahdot, niin voit vielä parantaa itsesi. Kuule nyt minun neuvoani ja ole rehellinen tyttö, muutoin tulet sinä onnettomaksi, sillä varkaus on suuri synti Jumalan edessä ja samoin valhekin!"

Eva lupasi kaikki ja pysyikin vähän aikaa lupauksessaan, mutta kun tilaisuus tuli, lankesi hän jälleen entiseen syntiinsä. Nyt alkoivat toisetkin palvelijat huomata tämän ja vihastuivat kovasti, että Eva alinomaa oli syyttänyt heitä. Eva oli usein kehunut olevansa taitavampi ja siistimpi kuin muut, nyt maksoivat he hänelle uhkaamalla ilmoittaa kaikki mitä tiesivät isäntäväelle. Jonkun ajan kuluttua varoitti emäntä toisen kerran Evaa ja sanoi: tahdon aikanansa sinulle ilmoittaa, että rusthollari aina antaa todellisia päästökirjoja palvelijoillensa, sillä hän pitää petoksena tehdä toisin. Jos et luovu varastamisestasi ja valhettekemisestasi, niin pannaan se päästökirjaasi, kun lähdet täältä, siihen voit luottaa. Nyt olen varoittanut sinua.

Eva peljästyi ensin kovin tätä, mutta sitte rauhoittui hän ja ajatteli ett'ei se ollut niin vaarallista, entisetkään isäntänsä eivät olleet maininneet mitään hänen epärehellisyydestänsä, vaikka he kyllä olivat sen tienneet. Jonkun aikaa piti hän varansa, mutta kauvan ei sitä kestänyt, ja vuoden lopussa eroitettiin hän palveluksestaan rusthollissa. Päästökirjaa antaessaan kysyi isäntä häneltä: "osaatko lukea kirjoitusta?"

"En, en osaa", vastasi Eva ynseästi.

"Minä luen siis päästökirjasi sinulle: Eva Ahonen on palvellut luonani ensimäisestä päivästä marraskuuta 1868 ensimäiseen päivään marraskuuta 1869. Sillä ajalla on hän täyttänyt velvollisuutensa kunnollisesti, on taitava ruu'anlaittamisessa, pesussa ja silityksessä y.m., mutta on epärehellinen eikä häneen voi luottaa. Karl Selander. Rusthollari."

Eva oli tullut sekä punaiseksi että vaaleaksi tätä päästökirjaa luettaissa, nyt purskahti hän itkuun ja huusi vihoissaan: "minä manuutan rusthollarin keräjään sellaisesta vääryydestä! Mitä tyhmyyttä se on… koska olen varastanut… koska olen valhetellut… enkö ole ollut ahkera ja säännöllinen koko vuoden, ja eikö emäntä aina ole ollut tyytyväinen työhöni, ja tämän palkinnoksi saan tuommoisen päästökirjan."

Rusthollari vastasi rauhallisesti: "Tosin olet ollut ahkera ja säännöllinen, ja sen vuoksi onkin se pantu päästökirjaasi, mutta olet myöskin ollut epärehellinen ja valhetellut, vaikka sinua on monta kertaa siitä varoitettu ja muistutettu. Miksi pitäisi minun mainita sinun hyviä puoliasi ja jättää virheesi mainitsematta? Minä tekisin sillä tapaa itseni osalliseksi sinun syntiisi ja pettäisin sen isännän, jonka luo sinä vast'edes tulet. Mitä siihen tulee, että sinä manuutat minun käräjään, niin tiedät sinä hyvin että täällä on todistuksia ja vieraitamiehiä sinua vastaan, ja sinä tulet ainoastaan julkisesti rangaistuksi kotivarkaudesta. Päätä ennen tästä lähtien olla rehellinen, niin voi seuraava todistuksesi tulla paremmaksi."