"En", vastasi Niini, "en tahdo."
"Sinä olet aina itsepäinen! Juokse sitte kotaan jouduttamaan kahvia, täss' on kahvilaadikko ja mylly, ota sokeria arkusta ja tuo itse sisään kahvia. Joudu nyt!"
Niini laittoi kaikki taitavasti ja kerkeästi järjestykseen, mutta kun kahvi oli vietävä sisään, rupesi hän pyytämään Tiinaa ja Maijaa menemään hänen edestänsä.
"Mitä puhut, Niini!" sanoi Maija, "minä joka näytän kuin pesemätön porsas. Mene itse, sinä olet hienosti vaatetettu ja sitä paitsi talon tytär."
"Tiinakulta", rukoili Niini.
"En, en minä ilkiä, emäntä käski sinun menemään, enkä minä myöskään ole vaatetettu. Mene vaan itse, niin saat ehkä nähdä isintimäsi", pitkitti tuo iloinen tyttö pilkallisesti.
Kun ei mikään auttanut, otti Niini ynseän katsannon peittääksensä kainouttansa, ja sitte meni hän sisään iarjoittimineen.
"Tuollahan talon kukka tuleekin", sanoi Järvenpään isäntä nuoren tytön astuessa sisään. "Hyvää päivää, mitäs kuuluu?"
Niini pani tarjottimen pöydälle ja tervehti vakaisesti.
"Yhtenä päivänä on hän naimaijässä", sanoi vieras tyytyväisellä naurulla.