Tiina nauroi taas. "No mitä siihen tulee, niin on Kaunikki silloin hyvä lypsylehmä, jonka varmaankin saat ottaa mukaasi ja minä tulen piijaksesi."
"Tahdotko niin, Tiina!" huudahti Niini iloisena.
"Ihan varmaan, josma elän, sinusta tulee varmaankin hyvä emäntä."
"Se minusta tulee, minä en aijo torua enkä häsiä koko päivää. Sinä tulet olemaan etevin ja aina saamaan parhaan lämpöiskakkaran sekä suuren nokareen voita joka kirnuuksesta."
"Niin jos sinä saat hallita", sanoi Tiina ilkamoiden "mutta isännällä on myöskin sananvaltansa."
Niini kävi totiseksi. "Ja hän on niin ahne", sanoi hän miettiväisesti.
Tiina ryki hämillään, sillä juuri hän oli usein puhunut siitä. Nyt sanoi hän: "No ehkä ihmiset vaan lörpöttelevät. Rintalan Aatu kertoi nähneensä hänen tänään panevan ihan uuden markan kappaleen vaivaishaaviin, niin että se kilahti kuparikolikoita vasten."
"Niin, iloissaan siitä että saa minut", sanoi Niini halveksivasti, "vaan minä olen niin peloissani hänestä ja tiedän, ettei häntä yleensä rakasteta. Voi, voi jos äiti ottaisi hänet."
"On vielä pitkä aika häihin", lohdutti Tiina, "kuka tietää mitä vielä siksi tapahtuu."
"Niin, se on totta; auta sinä, Tiina, minua pyytämään äitiä päästämään minut koko asiasta."