"Se on juuri pahinta. Sinä olet rikas ja minulla ei ole toistaiseksi mitään vakuutta, kuinka voisin pyytää sinua äidiltäsi!"
"Elä puhu niin, Sakari", sanoi Niini vienosti, "kyllä minä sinusta pidän paljo enemmin tyhjin käsin kuin Joonaasta koko tiloineen."
"Teetkö niin, Niini, armas tyttöseni!"
"Se on varma."
"Ja tulisit minun vaimokseni, vaikka minulla ei olisi mitään rikkautta sinulle tarjottavana?"
"Eihän sitä tarvitakaan, kun minulla on rahoja kylläksi. Sinä tulisit tähän ja saisit talon minun kanssani, me kyllä tarvitsemme tässä isäntää."
"Mutta äitisi?…"
"Hän kyllä myöntyy", sanoi Niini tyynesti.
"Hyvä, siis on kaikki puhuttu. Nyt otan minä osani talosta ja alotan oikein todenperästä voikauppani. Jollei vaan haukka vie kyyhkyistäni sillä ajalla."
"Kyyhkynen ei ole niin otettavissa", nauroi Niini.