"Niin, niin, saammehan nyt nähdä. Järvenpää ei tahtone ruveta kenenkään narriksi."
Silleen jäi se sillä kertaa.
Jonakin päivänä tuli sulhanen taaskin Tenhiälään. Hän oli jo ennen ollut jonkun naapurin luona ja juonut olutta, niin että hän oli jokseenkin hyvällä tuulella. Juotuansa Tenhiälässä vielä vähän lisää, kysyi hän Niiniä. Hän tuli. Järvenpää meni häntä vastaan hyvillään ja ystävällisellä katsannolla ja tarttui hänen molempiin käsiinsä.
"Kauniimmaksi tulet sinä päivä päivältä, Niini, ja minä alan jo tulla kärsimättömäksi. Kuinka vanha sinä olet? Kuusitoista vuotta? Mitä?
"Ei, vasta ensi kuussa täytän", vastasi Niini vihaisesti.
"Vai niin, vai niin. Ja keväällä käyt sinä rippikoulun?"
"Niin."
"Ja sitte syksyllä vietämme me häät."
Nyt laski sulhanen kätensä tytön vyötäisille ja nojasi punaisen, leveän naamansa häntä vastaan.
Mutta Niini tempasi itsensä irti ja huudahti: "mene pois, vanha kummitus! Elä koske minuun! Minä en tahdo olla minkäänlaisessa tekemisessä sinun kanssasi."