"Pappilaan menosta!" huudahti Niini hämillään, "eihän häiden pitänyt olla ennenkuin syksyllä…"
"Niin, mutta äitisi ja minä olemme päättäneet toisella tapaa."
"Mutta minä olen antanut sormuksen äidille ja pyytänyt hänen sanomaan teille ett'en minä huoli siitä", sanoi Niini päättäväisesti.
"Tahdotpa sinä tai et, se ei tule kysymykseen", sanoi Joonas Järvenpää, "äiti tahtoo ja minä tahdon, ja se on pääasia." Sen perästä meni hän nauraen juhlatupaan.
Kohta tuli emäntä. Hän oli ollut liinamaalla katsomassa ruohkaajattaria ja oli nähnyt Järvenpään kohoovan pihaan.
"Äiti", sanoi Niini ja piti häntä hameesta, "hän aikoo mennä pappilaan huommenna!"
"Niin, minä tiedän, mene sisään ja ota parempi hame päällesi."
"Ei, äiti, rakas äiti, älä salli hänen sitä tehdä! En tahdo mennä naimiseen hänen kanssansa. Kaikki sanovat että hän on niin paha."
"Mene nyt sisään, lapseni, ja ole rauhassa. Hän ei ole niin paha kuin luulet. Hän on hoitama sinua kuin silmäteräänsä."
"En huoli!"