Äiti tempasi kirjeen Tiinan kädestä ja heitti sen tuleen koteloineen ja kaikkineen. Sitte läksi hän Järvenpäähän. Kun isäntä kuuli kuinka asian laita oli, sanoi hän julmistuneena: "niin, pitäkää tyttärenne, en voi mennä naimiseen sellaisen karkulaistytön kanssa. Mutta kaksi tuhatta markkaa pitää minun saada vahingonpalkkiota, sillä kaksi vuotta olen minä ollut hänen narrinansa ja olen kuuluututtanut kolme kertaa."
"Mutta, Joonas, mistä Herran nimessä voin minä ottaa 2,000 markkaa", muistutti emäntä itkien.
"Myökää metsänne! Olisitte voineet pitää huolta tyttärestänne. Laskea hänet karkaamaan keskellä päivää!"
"Kuinka voin aavistaa…"
"Niin sentähden saatte nyt maksaa 2,000 markkaa."
"Mutta jos hän tulee takaisin?"
Joonas mietti. Kaksi tuhatta markkaa oli hyvä, mutta koko talo oli ehkä 20,000 arvoinen metsineen.
"No hyvä", sanoi hän mahtavalla äänellä, "jos hän tulee takaisin ja suostuu nöyrästi sekä lupaa tulla hyväksi vaimoksi, niin voin antaa hänelle anteeksi ja ottaa hänet armoihin. Kirjoita niin hänelle. Missä hän on?"
"Niin siitä ei hän kirjoittanut."
"No mistä postikonttoorista kirje tuli? Olihan se kirjeen päällä."