"Se ei ole riittävä", muistutti herrasmies hymyillen, "tavallisesti katsotaan asiaa että morsiamenkin suostumusta tarvitaan."
"Herrakulta, mitä semmoinen tytöntynkä ymmärtää? Hän ei ymmärrä enemmän kuin vasikka, joka joisi itsensä kuoliaaksi, jollei aikanansa oteta kiulua sen edestä. Minun luonanihan hänellä olisi ollut hyvät päivät."
"Joko hän silloin piti Sakarista?"
"Sitä en tiedä, mutta kyllä hän oli jokseenkin tyhmä jos hän sitä teki. Tuommoinen ympärikuljeksiva voipölhö, joka juttelemalla hankkii, myö ja pettää, ja on köyhä kuin kirkonrotta."
"Mahtoiko hän kosia häntä jo silloin?"
"Kyllä siellä oli kosijoita kuin harmaita kissoja, mutta kun minä tulin, niin hajosivat ne kuin akanat tuuleen. Jos Sakari oli myöskin, sitä en viitsinyt tarkastaa."
"No, oliko tyttö vanhemmaksi tultuaan, suoraan sanonut, ett'ei hän huoli teistä?"
"Kyllä, kyllä, kyllä. Hän oli niin hävitöin, että viskasi minun sornukseni (puhdasta kultaa, maksoi 25 markkaa Hämeenlinnassa) äidilleen ja sanoi itsensä erilleen kaikista. Ja kun minä tahdoin kuuluutuksiin, huusi hän eteisessä minulle, 'minä en tahdo', ja lupasi sanoa ei papille."
"Mutta silloin minun mielestäni teitte väärin kun pakoititte häntä", muistutti lainoppinut yksitotisesti.
"Muutamat hiehot ei myöskään tahdo antaa lypsää itsiänsä", vastasi Järvenpää rauhallisesti, "mutta huonosti heille kävisi, jos niiden tahdolle annettaisiin valtaa. Herra ei voi uskoa minkälaiseksi Tenhiälä tulisi, jos taitava mies tulisi sitä hoitamaan. Ja metsä! Herra Jumala, hirsiä voitaisiin myödä huoletta 15,000 markan edestä."