— Mariaa, niinkö? — Lääkärinalku naurahti katkonaisesti. — Ei, kuule, älä koetakaan…
— Ka, enhän minä tiedä, mutta niin kertoo huhu, että muuan tuomari, jolla on virka täällä kaupungissa, mutta joka viettää saaristossa kaikki lupahetkensä, on pihkaantunut rouva Askeriin oikein lujasti. Ja hänen tunteillaan on kuulema täydellinen vastakaiku. Ne kuuluvat siellä kuhertelevan keskenään vallan vapaasti. Ja ihmekös tuo, kun on siellä, kaukana miehensä luota Lindalsalmen rannalla. Se on mainio tilaisuus.
Samana päivänä puolisen syötyä ja Kaarlon tapansa mukaan lähdettyä heittäysi Vilhelm sohvaan ja voitti urhokkaasti kiusauksen kertoa äidilleen ja siskoille, mitä oli Mariasta kuullut. Olisi kyllä helkkarin hauskaa nähdä kaikkia niitä erilaisia ilmeitä siskojen kasvoilla, kun he kuulisivat sen, mutta — sittekin on vaikeneminen paras. Akkaväellähän se vain on kieli alituiseen päänlaella.
Mutta siinä maatessa kiusaus kasvoi ja vihdoin se tuli vastustamattomaksi. Hän päätti kertoa, mitä oli kuullut, kun ensin oli tullut itse vakuutetuksi siitä, että oli kertova kaiken vain huvikseen, eikä kevytmielisestä uteliaisuudesta. Sellainen ei johtunut hänelle mieleenkään.
— Tiedättekö mitä, ne puhuvat kaupungilla paljon, eräästä asiasta joka koskee meidän perhettä.
— Kaarlosta kaiketi, pisti Emmy nopeasti väliin! — No, se ei minua suurinkaan ihmetytä.
— Ei, ei hänestä, mutta Mariasta. — Sanoilla oli toivottu vaikutus; tuokiossa oli mielten jännitys äärimmillään Askerin perheen naispuolisissa jäsenissä.
Mitä hänestä…? — Kuului kuorossa.
— Kuulin sen tänään eräältä toveriltani. Se on sanalla sanoen rakkausjuttu. — Lääketieteen kandidaatti puhui hitaalla ja välinpitämättömällä äänellä huolimatta ollenkaan siskojensa maltittomuudesta. Eräs nuori varatuomari kuuluu siellä hakkailevan Mariaa kuin poika ja mikäli kerrotaan hyvällä menestyksellä. Ovat lemmon lailla pikiintyneet toisiinsa. Muuten se on vanha rakkaus, joka on uudelleen leimahtanut ilmituleen, eikä milloinkaan ruostu, kuten tiedätte. He lienevät olleet ennen maailmassa kihloissakin ja ovat samalta seudulta Norlannista kotoisin.
— Vai niin, vai tuomari Bohrman! — Agnes nauroi helakasti. — Eikö muuta? Niin, ihmiset tosiaankin voivat koota skandaaleja tyhjästä. Ei kukaan saa olla rauhassa, kaikki asiat nähdään pahimmalta puolelta. — Hän loi merkitsevän silmäyksen äitiinsä.