Vierähti viikko, eikä Kaarlo vieläkään ollut saanut aavistustakaan siitä, mistä äitinsä ja siskonsa niin usein tarinoivat. Jos hän olisi ollut useammin kotona, ei hän luonnollisesti olisi voinut välttää joitakin tietoja saamasta, mutta aina heti päivällisen syötyään meni hän tiehensä. Silloin sattui Vilhelm muuanna päivänä kuulemaan taas vähän huomattavampia ja tuoreita viestejä Lindalsalmen rannalta ja nyt päätti hän kertoa asiasta veljelleen. Kaarlo asteli hiljaa yhtiöstä Norrbron ja Kuninkaanpuiston kautta kotiinsa päivälliselle. Satama- ja Kuninkaankatujen kulmassa kohtasi hän Villyn. Veljekset tarinoivat ensiksi ilmasta ja muista arkipäiväisistä asioista, mutta vähitellen lääkärinalku johti keskustelun Lindalsalmen seutuville. Kaikki kertovat niin, vakuutti hän. Kaarlon vaaleanpunaiset kasvot olivat yhtenä kysymysmerkkinä. "Mitä arvelet?" Veli kertoi asiasta minkä tiesi, piti sen koko lailla arveluttavana, mutta ehkei sentään niin vaarallisena kuin kotona ovat taipuvaisia uskomaan.
— Se veijari, lurjus! — Kaarlo paineli kepillään syvälle nurmikkoon. Vehkeileekö hän minun selkäni takana? Ja Maria! Ei, tätä on vallan mahdoton uskoa.
— Sinä olet viime vuosina yhä enemmän laiminlyönyt kotisi ja perhe-elämäsi ja alkanut nauttia nuorenmiehen vapautta uudelleen — niin, niin, en minä sano mitään, mutta naisilla on helkkarin terävä vaisto ja jos hän vain on saanut tietää, että rakastelet jälleen vanhoja flammojasi — ja uusia lisäksi, niin kuka tietää…
— Olkoonpa sen asian laita miten hyvänsä, niin eihän nyt toki naiselle sovi kurtiseerata noin vapaasti ja häpeämättömästi — naimisissa olevalle naiselle!
— Ei, ei minustakaan. Mutta naiset eivät kärsi paljon tässä suhteessa nykyaikana. Kirjallisuus ja sanomalehdet ne matkaansaattavat, ettei tähän aikaan avioero ole mikään suuremmoinen skandaali. Ei ole ajat niinkuin ennen!
— Myönnän kyllä, etten ehkä ole viime aikoina elänyt aivan niinkuin olisi pitänyt, mutta eihän sitä — ole niin helppoa… Mitä luulet minun nyt pitävän tehdä? — Karl Askerin saamaton hämmästys oli muuttunut kiihkoisaksi levottomuudeksi.
— Milloin varrot Mariaa kotiin?
— Parin päivän kuluttua.
— Niinpä matkusta sinne huomenna ja iske alas kuin haukka. Maria ei luonnollisesti aavista sinun tulevan sinne. Saat sitte itse nähdä ja tuomita.
— Minä lähden sinne jo tänään, heti paikalla. Höyryvene lähtee neljännestunnin kuluttua. — Karl Asker hyppäsi ohikulkevan raitiovaunuun. Älä huoli kertoa mitään tästä kotona. — Tuokion kuluttua oli hän poissa.