— Tulette tietystikin.
— Tapahtuuko se nykyisissä olosuhteissa?
— Ei! Ensin avioero ja sitten onni!
Maria vetäysi taaksepäin vastauksen kuultuaan. Se oli ajatus, jota hän ei ollut uskaltanut ajatella loppuun. Mutta hänellä poltti huulia toinen kysymys:
— Kauvanko siihen on aikaa?
— Ei vuottakaan.
— Saanko minä silloin omakseni sen, jota koko olentoni ikävöi.
— Saatte, kahden vuoden kuluttua, heinäkuun 23 päivänä.
Maria ei tahtonut kysyä enempää. Hänestä tuntui kuin olisi menetellyt väärin houkutellessaan vastauksia tekemiinsä kysymyksiin, tietäen paremmin kuin hyvin ei voivansa niitä koskaan unohtaa. Siksi katui hän yöllistä keskusteluaan tuon ihmeellisen unissa-ennustajatytön kanssa.
* * * * *