Aamulla herättyään Anny Bahr sanoi Marialle;
— En ymmärrä, mikä minua tänään vaivaa, olen niin väsynyt kuin olisin maannut kuukausia sairaana. Jos Maria olisi niin väsynyt… Minun täytyy tänään levätä koko päivä.
Hän makasikin ja virkistyi iltapuoleen. Maria hoiteli häntä koko ajan hellästi ja huolellisesti.
9.
Se oli lauvantaipäivä, jolloin Marian piti lähteä Maryhillistä. Hän oli nukkunut kauvan tänä aamuna, ottanut sen jälkeen jäähyväiset kaikilta tuttaviltaan ja seisoi nyt matkapuvussaan katsellen hyvästelevin silmäyksin maisemaa, metsää, vettä ja rantoja.
Erik Bohrman seisoi vähän matkan päässä, hän oli tavattoman kalpea ja kasvojen piirteet näyttivät terävämmiltä tavallista. Hänelle ei Maria vielä ollut sanonut hyvästi. Erik oli luvannut tulla saattamaan veneelle.
Nyt kääntyi Maria hänen puoleensa ja lausui:
— Lähdetäänkö sitte?
Mariakaan ei ollut entisellään. Hänenkin poskensa olivat hyvin kalpeat ja silmissä oli väsynyt katse.
Ei kumpainenkaan heistä puhunut yhtään sanaa matkalla laivalaituriin. Mutta juuri höyryveneeseen astuessaan Maria ojensi nuorelle juristille kätensä ja sanoi sekoitetulla lämmöllä: