— Kiitos, Elli rakas tulen mielelläni.
— Tule kello kuuden aikana. Minulla on niin paljon kerrottavana sinulle terveisiä Norlannista. — Hän ojensi kätensä, mutta tuntui kuin Maria olisi tahtonut häntä pidättää. — Eikö kukaan ollut sinua vastassa laivalla?
— Ei! Kaarlohan on konttorissa.
— Niin… hän on… mutta… Oletko kirjoittanut?
— Olen!
— Mutta, Mari kulta, tämähän on liikaa! Minä saatankin sitte sinut kotiin asti.
— Tervetuloa kello 6! — lausui Ellen Fraenkel sanottuaan hyvästi
Askerin portilla.
Maria nousi portaille. Seisoessaan oman asuntonsa eteisen ovella, kuuli hän jonkun tulevan portaita alas. Maria luuli ennättävänsä poistua, mutta juuri ovea avatessaan näki hän Agnesin.
— Jaha, sinä olet jo kotona.
Kylmyys ja epäystävällisyys Agnesin käytöksessä heti yllättivät Marian. Mutta siitä hänen rohkeutensa vain kasvoi; entisestä myötätuntoisuudesta miehensä omaisia kohtaan ei ollut merkkiäkään jälellä.