Kello oli yli puoli yksi yöllä, kun luutnantti Fraenkel saattoi Marian kotiin.
* * * * *
Seuraavana aamuna, kun Agnes tuli veljensä asuntoon, oli Maria poissa. Salin pöydällä oli kortti hänelle itselleen ja Kaarlon kirjoituspöydällä sinetillä suljettu kirje.
11.
Maantiellä, joka työväenrakennuksilta johtaa eräälle tehtaalle etelä-Norlannissa, oli tänään vilkkaampaa liikettä kuin tavallisesti; huomasi selvään jotain tavallista harvinaisempaa olevan ilmassa. Työmiehet, jotka olivat matkalla tehtaalle, puhelivat hetkisen keskenään pienemmissä joukkueissa ja jatkoivat sen jälkeen matkaansa. Työmiesten vaimoja seisoskeli pienemmissä ryhmissä rakennusten edustalla ja näytti heillä olevan tavallista vilkkaampaa ja jotakin salaperäiseltä vivahtavaa puhelua keskenään. Erään pienen punaiseksi maalattuun rakennuksen edessä seisoi kaksi nuorta vaimoa puhellen erään vanhemman naisen kanssa.
— Tuleeko hän jo tänään? — kysyi nuorempi katsoen puhetoveriaan silmiin.
— Hänen pitäisi tulla vallan heti. Kuuluu asettuvan rouva Bohrmanin luo.
— Kuka se sitten on, joka tulee? kysyi toinen nuoremmista naisista.
— Neiti Rudman, josta olemme puhuneet… tai rouvahan hän on ollut jo nelisen vuotta. Tehtaanhoitaja Rudman-vainajan tytär. Hän on poistunut miehensä luota Tukholmassa ja jääkin luultavasti tänne.
— Onpa sekin kaunis juttu. Lähteä nyt pois miehensä luota.