— En minä sitä — mutta —. Rouva lukee itse. Silloin Salme kalpeni, lensi punaiseksi ja kalpeni taas.
Äiti! Se oli hänen ensimäinen ajatuksensa. Mutta samassa hän muisti, ett'eihän Margit ymmärtänyt suomea eikä voinut saada tietoja Suomesta tulevista sanomalehdistä.
Silloin asia varmaan koski Holgeria, hänen liikettään, Einaria, täti Gudrun'ia tai kenties Vidaria, jolta jo kauan turhaan oli tietoja odotettu.
Hänen sormensa vapisivat niin, ettei lehti ollut kääntyäkään. Katse karkasi nuolena palstoja pitkin, — kuolemanilmoitukset, liike-uutiset, tiedot mereltä ja tapaturmista. —
Ei missään mitään.
— Margit, sinun täytyy puhua, minä en kestä tätä.
Margit pyyhki silmiään, mutta puhkesi samassa taas kyyneliin.
— Tuossa, tuolla sivulla, sopersi hän.
Salme ei nähnyt mitään, mikä jollain tavoin olisi voinut liikuttaa
Holgeria.
— Ei rouva ymmärrä —. Mutta se on tämän kylän myllärin vanha isä. Hän muutti pois koko laaksosta, kohta kun herra rupesi taloaan asumaan.