Mutta jos Holger vain meni kotoa kauemmaksi eikä Salme jaksanut mukaan, tuli hänelle pian kauhea tuska. Jos Holgerille siellä sattuu jotain, jos tulee tapaturma tai sydänkohtaus tai muuta sellaista eikä Salme olekaan hänen rinnallaan, lepää vain kotona ja antaa Holgerin yksin kärsiä.
Silloin täytyi hänen nousta ja lähteä hiljalleen kävelemään sinne päin, mistä tiesi Holgerin tulevan.
Kerran, kun Holger viipyi, tuli hän kulkeneeksi tien varrella olevalle putoukselle asti.
Hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut kauemmaksi eikä tahtonut takaisinkaan kääntyä.
Hän haki itselleen paikan putouksen läheisyydessä kuusten juurella ja istahti siihen.
Vesi pärskyi vaahdoten rannoille, huuhteli vallattomana rantoja, tanssi, hyppeli, ilakoi, kunnes huimaavaa vauhtia syöksyi syvyyteen.
Silloin haki Salme taskustaan lyijykynäpätkän ja rypistyneen paperipalasen, johon kirjoitti:
Mitä laulat sä valkolaine,
Mitä puhtahin puhelet?
Hyrsky huima ja kuohu vainen
Mitä kummia kertonet?
Säestätko sä säveleilläs'
Tuimaa taistoa elämän,
Riemukuohuista korkealta
Syöksyin kuiluhun syvähän.
Näin käy riemusta taistoon tiemme
Moni pyörteissä haudan saa,
Mutta taistojen tuolla puolen,
Siintää siunattu rauhan maa.