Hän epäröi. Silloin kuuli hän etäisyydestä äänen. — Älä tuomitse. Sitä mies ei siedä. Rakasta, rakasta. Rakkaus yksin voi nostaa.
Ja äiti tarttui isän käteen. "Salme", sanoi hän, "sinun tulee selviytyä paremmin kuin minä — rakastaa, missä minä rikoin, sovittaa, missä minä särjin."
Silloin kiersi Salme kätensä Holgerin kaulaan.
— Holger, minä rakastan sinua, rakastan enemmän kuin ennen.
Ja Salmen sydän täyttyi suurella ilolla siitä, että hän vielä jaksoi rakastaa ja että hän niinkuin ennenkin ikävöi saada kulkea Holgerin rinnalla ja kantaa hänen kuormaansa.
11.
Turhaan odotti Thorsgaard Vidaria jouluksi. Tauti uusiutui, kuten hän itse oli ennustanut, ja tammikuulla pyysi hän Holgeria Hampuriin auttamaan asioitten järjestämisessä.
Salme auttoi Holgeria matkalle, kokosi kapineet, järjesti ja joudutti.
Hän iloitsi matkasta Holgerin, Vidarin ja omasta puolestaan. Mutta
mukaan hän ei pyrkinyt. Hän tiesi oman mielensä ja tunsi vaistomaisesti
Holgerinkin. Heille oli hyvä erota.
Kotielämä Thorsgaardissa oli viime selvitysten jälkeen aluksi ollut lämmintä ja hehkuvaakin Holgerin puolelta. Mutta sitte se taas vähitellen oli luisunut entiseen uomaansa.
Tämä ei ollut mitään odottamatonta Salmelle. Hän ymmärsi, ettei toisin voinut olla eikä suru häntä enää näännyttänyt.