Hänellä oli paljo tekemistä ja paljo ajateltavaa näihin aikoihin. Pari päivää sen jälkeen kuin Holgerin kirje oli saapunut, tuli toinen, jossa Einar ilmoitti tulevansa Thorsgaardiin Holgerin pyynnöstä asioita järjestämään ja samalla saadakseen niistä neuvotella Salmen kanssa. Sitä paitsi sai hän pian Holgeriltakin kiireessä kirjoitetun kortin, jossa tämä ilmoitti suostuvansa Sollienin vuokraamiseen ja sen järjestämiseen kodiksi Ågotille ja Gerdille.
Kaikki tämä tuotti Salmelle paljo työtä. Hän hankki huonekaluja ja talouskapineita, liina- ja makuuvaatteita. Hän mittaili, leikkasi ja ompeli. Pyyhkeitä, lakanoita ja pään-alusia valmistui, pieniä ja suuria, — pieniä varsinkin.
Hän oli onnellinen kuin kapioitaan ommellessaan. Hän lauloi melkein aina näihin aikoihin.
Ja toinenkin talossa lauloi. Se oli Margit.
Kun aurinko taas rupesi esiin pilkistämään ja säteillään toi kevätriemua rintaan, ei Margit voinut olla laulamatta. Sören oli pulska poika ja kesällä aikoi hän viedä Margitin vihille. Sitä Margit lauloi.
Mutta Salme hymyili kuunnellessaan. Ohkainen oli sävel Margitin laulussa, ohkainen kuin lapsen laulussa ainakin. Surun ymmärtäminen vasta luo täyteläisimmät soinnut elämän lauluun.
* * * * *
Maaliskuun 2 päivänä tulivat Ågot ja Gerd.
Salme oli kuullut että he molemmat olivat olleet sairaina, mutta hän hätkähti nähdessään Ågotin. Niin kuihtunut, niin läpikuultava! Hän melkein horjui astuessaan.
He olivat asuneet pienessä ullakkohuoneessa. Vuokraan kului puolet Ågotin kuukausipalkasta. Loput oli tuskin riittänyt ruokaan ja lääkärin maksuihin. — Gerd oli saanut mitä tarvitsi, — äiti mitä sattui jäämään. Ja sitte oli hän ollut päivät työssä ja yöt valvonut sairaan lapsensa luona.