— Äitini Jumala — sinun Jumalasi, Salme, on minulle puhunut.
— En tiedä, muuttuisivatko olot, jos vielä saisimme kulkea yhdessä, mutta minä ainakin toivon.
— Jos pääsen terveenä kotiin ja yhdessä saamme viettää hääpäiväämme, toivon, että taival, jolle silloin lähdemme, tulee tasaisemmaksi kuin tähänastinen. —
Salmen katse sumeni kyyneliin.
Se päivä oli aikoja sitte ohi. Hän odotti kauan ennenkuin jaksoi jatkaa.
— Ne ovat olleet koevuosia, nämä kaksi. Ehkä nyt olemme oppineet rinnan kulkemaan.
— Mutta miten lieneekin sen ja mitä tulevaisuus tullessaan tuoneekin — muista aina, että olet omani, Salme, olet tunturimorsioni, iloni ja onneni. Muista se!
Tuus in eternum. — Holger.
* * * * *
Kesti kauan, ennenkuin Salme tointui. — —