— Etkö luule minun huomanneen, mitkä kokemukset ja tunteet ovat kuultaneet esiin kirjeistäsi? Etkö arvaa, mikä nimi on punoutunut kaikkiin kerrottaviisi?

— Äiti rakas!

Samassa avasi isä salin oven. Salme riensi häntä vastaan, kietoi kätensä isän kaulaan ja kertoi kerrottavansa ainoassa hengenvedossa kuin keskeytystä peläten.

Isälle se ei ollut odotettua. Se tuli kuin isku. Hän painoi käden ensin otsalle, sitte sydämelle kuin olisi sitä kouristanut.

— Lapsi, sanoi hän huoahtaen raskaasti ja vaivalloisesti, — lapsi, minä olen tottunut siihen, että olet kotona ja autat meitä kuormaa kantamaan. Johan sinä olet vanhakin, — kahdenkymmenenkahdeksan vuotias. — Hän naurahti. — Sano, että lasket leikkiä?

— Minä en voi. — Salme katsoi isään veitikka toisessa, vakavuus toisessa silmäkulmassa. — Olen ollut täällä luonanne lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, — kuormaksi usein, väliin auttaen kuormaa kantamaan. Mutta tuntureilla kuulin kutsun toisaalle. Sitä kutsua täytyy minun totella, sillä siihen velvoittaa sydämeni suuri rakkaus.

Isä pyyhkäisi otsaansa ja istahti pöydän ääreen. Hän huoahti taas raskaasti. — Ja sinä hennot jättää, puheli hän kuin itsekseen, — hennot todella. Pian tulee Väinö ylioppilaaksi, Viljo vuotta myöhemmin — ymmärrät, mitä se tietää kukkarolleni. — Elvi ja Annikki eivät vielä voi paikkaasi täyttää. Olavi kaipaa sinua. — Minä olen ennen aikojani vanhentunut, nyt kun olit poissa. — Ja taas jättäisit — ainaiseksi.

— Isä, älä nyt! — Salme hyväili kuin sairasta lasta. — Enhän minä vielä, vaikka minun nyt täytyy puhua.

Hän katsoi äitiin kuin apua pyytäen, mutta tämä ei sanonut sanaakaan, makasi vain hiljaa ja liikkumatta sohvallaan, katsein ahmien joka värettä Salmen kasvoilla, joka sanaa hänen huuliltaan. Hän näki miehensä väsyneenä ja liikutettuna nojaavan pöytään. Hän tiesi katsomattakin, mitä hän nyt tunsi. Mutta hänellä ei nyt ollut sijaa sille sydämessään. Hän ajatteli vain lastaan.

Hän katsoi Salmeen kuin se, joka taivaalle tähystää, tiedustellen, mitä tulevaisuus muassaan tuo, onko tulossa tuulet ja myrskyt, vaiko päivänpaiste ja ihana ilma.