Hän oli mieltynyt Holgeriin. Mutta häntä harmitti samalla, sillä miellyttävästä ulkomuodostaan, miehekkäästä ryhdistään ja luottamusta herättävästä persoonallisuudestaan huolimatta oli tuo mies, joka nyt puutarhan kuutamoisia polkuja kulki Salmen rinnalla, sittekin varas, anastaja.
Kuin varkain oli hän anastanut Salmen sydämen, viikoissa valloittaen sen, mikä vuosikausien kuluessa oli ollut kokonaan kodin oma. Varkain hän oli vienyt Salmen, varkain hän nyt tahtoi valloittaa omaistenkin mielet, — jotteivät jaksaisi vastustaa.
— Tiedätkö, mitä viet, mutisi hän itsekseen, kääntyen poispäin ikkunasta — sinä viet lapsen, työtoverin ja avun.
* * * * *
Sinä iltana valvoivat kaikki Lehtolan asukkaat pitkään. Onni valvotti toisia, ajatukset toisia, iloinen uteliaisuus nuorimpia.
Lapsetkin olivat saaneet tietoa Salmen kihlauksesta.
Elvistä ja Annikista oli tapahtuma "romaanikirjaakin runollisempi".
Supatellen juttelivat siitä myöhäiseen yöhön asti.
Pojat ottivat asian käytännölliseltä kannalta. Oli punnittava, minnepäin vaaka otti kallistuakseen. Toisella puolen oli Salmen poistuminen kodista kaikkine seurauksineen: Ei hyötyä enää hänen hankkimistaan varoista, ei hänen joskus hyvinkin tarpeellisista neuvoistaan eikä hänen välittäjätoimistaan, kun isä sattui huonolle tuulelle ja äiti oli sairas. Toisella puolella oli rikas norjalainen lanko, mahdolliset ulkomaanmatkat, hirvenajot, purjehdusretket ja muut semmoiset.
— Norjan puolelle se sittekin painuu, selitti Väinö.
— Holger Thoresen onkin reilu mies, kerrassaan reilu, vahvisti Viljo.