— Minä en nyt jaksa ajatella muuta kuin sitä puhdasta koskematonta kukkasta, jonka luulin tuntureilta poimineeni.
— Etkö usko minua, vai etkö jaksa käsittää, mitä sinulle sanoin?
— En jaksa käsittää, että se Salme, joka naineitten ja kihlattujen ilona on liehunut, on minun oma, kirkaskatseinen ja puhdas pulmuni.
— Hän ei koskaan ole tehnyt sitä tarkotuksella riistää itselleen toisen omaa. — Salme ohjasi taas hevosensa niin, että sai katsotuksi Holgeria silmästä silmään.
Holger vastasi katseeseen, mutta hän oli kalpea eikä ilon värettä näkynyt hänen kasvoillaan.
He ratsastivat taas ison aikaa äänettöminä toinen toisensa rinnalla.
— Holger! sanoi Salme viimein — Etkö sinä aijo puhua kanssani?
— Minä en jaksa.
Silloin kuohahti Salmen mieli. — Muistatko vielä, että kun tuntureilla tutustuimme, sanoit rakastavasi suoruuttani ja totuuden rakkauttani? Mutta minä sanon sinulle: Tuollainen käytös surmaa suoruuden ja tappaa totuuden.
Hän singahutti piiskaa hevoselleen ja antoi mennä täyttä ravia. — He tapasivat toisensa vasta kotona päivällispöydässä.