Tuskin oli ovi sulkeutunut ja Salme näkyvistä poissa, kun täti työnsi lasit otsalle, katsoi harmaine silmineen terävästi Holgeriin ja sanoi yksikantaan: — Holger Thoresen, anna äitisi perinnölle valtaa. Nyt sitä tarvitaan.
— Sinä olet aina ollut erikoisen sukumme erikoisin, Holger nauroi. —
Sinä näet, mitä ei kukaan muu näe.
— Elämä on opettanut tarkkanäköiseksi.
— Näkemään näkymättömiä.
— Näkemään ja ymmärtämään, mitä ymmärtää ainoastaan nainen.
Salme avasi samassa oven.
— Tuntureilla asuminen on petollista. — Täti työnsi lasit taas nenälleen. — Se karaisee ja vahvistaa, mutta se, joka ei ole tottunut sen ankaruuteen, saa pian kuolemantaudin.
— Sinä, täti, siellä kasvoit muita kauniimmaksi, huomautti Einar yksikantaan lehtensä takaa.
Täti laski kutimensa pöydälle. — Ja sinä olet oppinut suutasi käyttämään. — Tule Salme, mennään valmistamaan "römme gröd'iä".
Hän nousi suoran ryhdikkäänä ja poistui, sivulleen katsomatta, jättäen
Holgerin ja Einarin kahden huoneeseen.