He olivat ääneti ison aikaa.
— Onko hauska olla kahleissa, kysäsi Einar lehtensä takaa.
— Hyi happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
— Ken ottaa lelun kotiinsa, hän sitä varjelkoon ja vaalikoon, ettei lysti kesken lopu, eikö niin?
— Ole vaiti! Sinua minun vaalia täytyy, mustasukkainen vanha karhu. — Holger oli harmissaan. Hän iski tahallaan kipeimpään kohtaan. Mutta sitä ei Einar sietänyt.
— Paras kun lähdet kotiin leluinesi. Ei teitä täällä kaivata. Kaikki asiasi ovat taas järjestetyt ja saat rauhassa korkojasi nostaa.
— Kotiin minä lähdenkin ja jo tänä iltana. — Holger meni konttoriin eikä näyttäytynyt ennen päivällistä.
Ruokapöydässä hän ilmoitti samana iltana matkustavansa Hamariin ja sieltä suoraan kotiin.
Täti loi pikaisen katseen häneen. Mutta Holger katsoi pois päin.
— Thoresenilaista verta. Ei huomauttamista, ei sanomista. — Täti nyökkäsi päätään. — Mutta saattoi siitä Salmelle siltä hyvää koitua.