— Jos pulma on senlaatuinen, että syrjäinen voi sitä selvittää, niin muista, että sinulla on vanha ystävä tutussa paikassa Kasarminkadun varrella.
— Niin, Väinö, kyllähän sinä todella voisit…
— Sinä tarvitset rahaa?
— En itselleni tällä kertaa. Mutta sehän se tuntuu niin vaikealta, kun sinä äsken niin tuntuvasti autoit minua…
— Voitko vastata siitä, että avustus tulee kohtaan, jossa se on tarpeen?
— Voin. Mies oli hakkaamassa puita minulle. Hän on keuhkotautinen ja on nyt vuoteen omana. Perhe on suuri, eikä äiti saa hankituksi läheskään niin paljon, että sairas saisi mitä hän tarvitsee.
— Hyvä, hyvä. Minä olen kova mies, sen sinä tiedät. Epäilyttäviltä ja tuntemattomilta pyytäjiltä suljen armotta oveni.
— Lähetät sitten avustuksesi salaa postissa.
— Ole vaiti. Et sinä ole mikään sellainen "Hellseher", jollaisista
Sonja rouva tietää kertoa Saksassa-oloajaltaan.
— Ei, ei, "Hellseher" minä en todellakaan ole.