Martin katse kiintyi erityisesti eri kaupunginosia toisiinsa yhdistäviin siltoihin. Erivärisine sähkövaloineen ne näin etäältä katsoen näyttivät suurilta hohtokivillä kaunistetuilta koristenauhoilta.
Mikä pienuuteensa hukkuva hyttynen olikaan yksilö tällaisessa myllertävässä ihmismeressä! Kuka siellä, kysyi, pysyikö ihminen pystyssä, vai hukkuiko hän? Minkä verran tiesivät edes samassa talossa asuvat toisistaan? Oliko heillä mitään muuta yhteistä kuin kova kamppailu olemassaolon puolesta? Tarkoituksetonta ja epätoivoisen ylivoimaista olisi elämä ilman sellaista päämäärää, jonka hyväksi todella kannatti sekä kärsiä että pyrkiä. Usko Jumalaan, elämän iankaikkisuuteen ja ihmissielun lopulliseen kirkastumiseen, se vain antoi ihmiselämälle sisältöä ja selkärankaa, joka saattoi pitää pystyssä ja auttaa eteenpäin silloinkin, kun eivät mitkään ulkonaiset seikat olleet tukemassa ja suojaamassa. Usko se antoi rohkeutta oman voimattomuustunteensakin painamalle mielelle.
Illan tuuli lehahti hyväilevän lauhana huoneeseen. Se tuntui sipaisevan otsaa pehmeästi kuin äidin käsi.
Etelän tummansinertävälle taivaalle oli syttynyt pieni, kirkasloisteinen tähti, joka rohkaisevan ystävällisesti vilkutti silmää.
Martti alkoi hitaasti riisuutua, mieli täynnä illan rauhaa.
Silloin hän äkkiä kuuli kovaäänistä puhetta ja naurua. Oopperassa olleet palasivat kotiin.
Hänessä heräsi vastenmielinen tunne siitä, että tulijat eivät ajatelleet muuta kuin itseään ja omaa hauskuuttaan. Heidän kovaäänisyytensä oli häiritsevä soraääni illan hiljaisuudessa.
— Sh, sh, toiset nukkuvat ehkä jo, kuuli hän samassa neiti Aaltion kiertelevän.
Hän oli siis taaskin langettanut pahan ja väärän tuomion!
Seuraavana aamuna kiiruhti Martti tavallista aikaisemmin aamiaispöytään ennättääkseen jos mahdollista syödä ennen toisten pöytääntuloa. Ensimmäinen ateria oli nimittäin saatavissa 1/2 9:stä kello 10:een ja syötiin se tavallisesti hyvinkin eri aikaan. Syötyään hän otti äsken ilmestyneen kasvatusopillisen teoksen sekä Hauptmannin "Die Versunkene Glocke" lukuhuoneen pöydältä ja lähti kävelylle "Weisser Hirsch"'in suureen puistoon.