Kun illemmalla tuvan ovi uudelleen aukeni ja vanha harmaapartainen ukko astui sisään, luuli Maija heikkoudessaan häntä ensin pastoriksi ja arkaillen vetäytyi seinän puoleen. Mutta vanhus, joka oli puettu yksinkertaisiin sarkavaatteisiin ja pitkävartisiin lapikkaisiin, meni vuoteen viereen, istuutui tyynesti sen laidalle ja alkoi hiljaa puhua sairaalle.
Vähitellen katosi Maijan kasvoilta arka, vaivaantunut ilme. Hän makasi hiljaa kuunnellen, kunnes äkkiä nousi istumaan, iloinen hämmästys kuvattuna kasvoillaan.
"Nyt minäkin sen ymmärrän, tie on auki kaikille", sanoi hän väräjävin huulin. Ja kohottaen vapisevat vanhat kätensä peitteeltä toisti hän "kotiin, kotiin".
Silloin kirkasti autuas hymy hänen kasvonsa ja vuosikausia kytenyt kaiho tyyntyi. Hiljaisena laskeutui hän vuoteelle ja nukkui viimeiseen uneensa.
ESIKOINEN.
Juna oli juuri tullut. Asemapäällikkö virkapuvussaan seisoi portailla vastaanottaen tiedonantoja ja antaen määräyksiä. Odotus-saliin kerääntynyt maalaiskansa rupesi sieltä työntäytymään ulos, ensin ottaakseen kimpsunsa ja kampsunsa portailta, sitten asettuakseen junaan. Samaan aikaan rupesivat junassa olijat pyrkimään sieltä ulos, mikä jättääkseen junan, mikä ainoastaan jaloitellakseen. Syntyi vähän tungosta, annettiin ja saatiin pieniä tyrkkäyksiä, mutta kun ei kellään kiirettä ollut, eivät nämä pienet yhteentörmäykset tuntuneet miltään.
Odotussali oli nyt tyhjentynyt. Ainoastaan vanha harmaapartainen herrasmies hienoissa suopeliturkeissa istui vielä huoneen perällä hajamielisesti selaillen pöydällä olevia ilmoituksia.
Asemapäällikkö meni salin läpi virkahuoneeseensa. Hän kumarsi, nosti lakkia ja hymyili itsekseen. Kyllä hän arvasi, mitä asiaa vanhalla paronilla oli.
Vielä kesti odotusta vähän. Tavaroita otettiin pois, toisia pantiin junaan. Sitten kävi asemamies katsomassa kelloa odotussalissa. Sen tehtyään asettui hän asemahuoneen edustalla olevan kellon viereen, vetäisi sen kieltä laitaa vasten ja soitti läpäyttämällä, — kerran — toisen — kolmannen. Asemapäällikkö tuli taas portaille, konduktööri vihelsi pilliään ja juna läksi puhallellen liikkeelle.
"Eikö herra paroni käy sisään?" pyysi asemapäällikkö kohteliaasti palatessaan odotussaliin.