"Kiitoksia, ei tällä kertaa, Minä tulin vain kirjeitä kysymään."
"Vai kirjeitä, no katsotaan." Hän meni virkahuoneeseensa ja sulki oven. Nuori harjoittelija rupesi päivän postia selailemaan. "Täällä on kirje." Hän työnsi sen luukusta paronille, joka seisoi odottamassa.
"Vielä täällä on muutakin." Ääni oli asemapäällikön, ja sen sävy oli iloinen, melkein veitikkamainen.
"Vai on?" sanoi siihen paroni ja koetti osoittaa hämmästystä.
"Täällä on ristiside ulkomailta, pojaltanne kai?"
"Vai on, vai on." Hän otti sen vastaan luukusta, käänteli ja katseli.
"Nyt ei taida käydä sisään pyytäminen enää", puheli asemapäällikkö leikkisästi. "Taitaa olla kiire, kun tuli niin paljon hyvää kotiin vietäväksi."
"Niin on, niin on. Kiitoksia vaan ja hyvästi." Hän pisti saamansa postin poveensa, kumarsi ja poistui.
"Kyllä niillä vanhuksilla nyt on hauskaa." Asemapäällikkö oikein myhähti mielissään.
"Taitaa olla ainoa lapsi", jatkoi harjoittelija siihen kysyvästi.