Tuli kiirettä kaikille. Rovasti juoksi pitkin harppauksin avaamaan koivu käytävän porttia, palvelustyttö lennätti pihaportit selkosen selälleen, ja käsityöt korjattiin kiireimmiten pois portailta.
Vaunut pyörähtivät pihaan. Hertta kumartui eteenpäin nähdäkseen paremmin. Takaistuimella huomasi hän korkeahattuisen herran — se oli varmaan se teräväpäinen maisteri —, hänen vieressään nuoren neidin, toisen istuimella vastapäätä. Ajajan paikalla istui Hertan veli ohjaksia pidellen, hänen vieressään nuori, valkolakkinen ylioppilas.
Ylioppilas oli ensimmäinen, joka vaunuista hyppäsi maahan. Mutta hän ei kiirehtinytkään tervehtimään, näkyi odottavan, kunnes toiset sen olivat tehneet.
Hertta katseli häntä tarkkaan. Hän seisoi vähän syrjässä vaunujen vieressä hiljaisen ja ujon näköisenä. Hän oli pitkä ja hyvin hoikka, nuttu oli napitettu ylös asti ja hartiat kävivät kumaraan. Hänen liikkeensä olivat pehmeät, melkein naiselliset, ja kun hän puhdasta valkolakkiaan nosti, teki hän kädellään siron käänteen.
Hän se siis oli tuo lahjakas laulajapoika, josta Karjalan-setä oli kirjoittanut ja joka oli niin toisenlainen kuin muut. Varmaankaan hän ei pitänyt toisten ilakoimisesta. Mitähän hän mielessään mietti, olisipa ollut hauska tietää.
Hertta ei voinut vieraita enää nähdä, sillä he olivat siirtyneet pappilan vastaiselle puolelle puutarhaan. Mutta hänen tuli heitä ikävä, siitä syystä hän hiipi pois piilopaikastaan, juoksi takapihalle, sieltä aidan yli pellonpientaretta pitkin puutarhan laitaan ja täältä suuren syreenipuun juurelle piiloon.
Hän tuli parhaaksi kuullakseen maisterin sanovan: "On tällä meidän matkallamme jalompikin tarkoitus kuin pelkkä huvi. Katsokaas, setä, tämä 'nuorimmaisemme' on vasta kuorestaan puhjennut keltanokka, ja hänen tarvitsee välttämättömästi vähän perehtyä elämään ja sen tosi-oloihin. Kirjat ovat tähän asti olleet hänen kaikkensa."
Rovasti vastasi jotakin, samalla isällisesti taputtaen nuorta ylioppilasta olalle. Tämä kumarsi ja nosti lakkiaan, mutta sanoja ei Hertta kuullut.
Hetken jatkettiin keskustelua iloisesti. Sitten rovasti äkkiä kysyi
Herttaa.
"Tahdon kaikki koolle tänä iloisena juhlahetkenä."