Hän otti esille pienen, sirotekoisen laivan. "Tämän valmistin eräällä huvimatkalla, Sinä et ollut siellä ja muiden leikkiessä valmistin sen sinulle. Olen laittanut sen mallin mukaan, jonka toissa kesänä näin Norjassa käydessäni. Se oli vanha viikinkilaiva. Tiedäthän, mitä ne ovat?"
Hertta nyökäytti päätään. Kyllä hän sen tiesi.
"Laiva oli löydetty Pohjanmerestä. Tämä on rakenteeltaan samanlainen, vaikka on pienoiskokoa."
"Miten kovin hauskaa!" Hertta taputti käsiään.
"Mutta sillä pitää olla nimi. Sano itse, mitä tahdot. Muistatko, mikä oli Olavi Trygvenpojan laivan nimi?"
"Ei, ei, suomalainen nimi sillä olla pitää." "On minulla suomalainenkin nimi ehdolla. Mitä pidät nimestä 'Satu?'"
"Niin, 'Satu'. Se on mainiota!"
Aksel rupesi piirustamaan nimeä lippuun, jonka hän oli mastoon kiinnittänyt.
"Kaunis 'Satu' vie minua sitten kauas vieraisiin maihin, maailmaan,
jota en koskaan muuten olisi nähnyt." Hertta katseli miettivästi
Akselin työtä. "Mutta sano, mitä väylää annan sen kulkea? Tuossa on
Brusebäck, tässä Susebäck?"
"Tyyntä, tasaista tietä, kukkaisrantojen keskitse. Missä kosket kohisee, siellä purjehtijan vene pian pirstoutuu."