Hertta vavahti.
"Niin kaikki, paitsi Aksel. Ei hän enää heihin kuulu."
"Miks'ei?"
"Hän on jo melkein rappiolla, on kallistanut lasia liiaksi."
"Miksi ovat ihmiset tarjonneet?" Se oli ensimmäinen kerta, kun Hertta puhui sisarilleen sydämensä ajatukset suoraan ja haikailematta. Hän tunsi punan poskillaan leimahtavan ja ääni oli kova.
"Siksi että tarjoavat muillekin."
"Eivät tarjoaisi!"
"Se on yleinen tapa semmoinen. Älä nyt viisastele, vaan joudu."
"Tytöt hoi!" Vanhin veli koputti ovea.
"Käy sisään!"