He kulkivat parin suuren, valoisan huoneen läpi, joissa oli koreat seinäpaperit ja lattialla pehmeät matot, jotka kulkivat viistoon huoneen toisesta nurkasta toiseen muodostaen ristikon keskellä. Rouva neuvoi aina pyyhkimään jalkoja hyvin ja kulkemaan matoilla. Sitten avasi hän oven lastenkamariin.
"Täällä pitää sinun olla silloin, kun et voi tyttöä ulkona kuljettaa. Minä toivon, että sinä olet aina rehellinen ja luotettava, muuten et saa kauan olla meillä."
Pieni toisella vuodella oleva tyttönen kääntyi Maijaan kalistellen helyä kädessään. Tyttö oli melkein Kallen ikäinen, ja Maija kääntyi häntä syliinsä nostamaan.
"Älä hyvä ihminen. Ota kauniimmasti, ei sitä niin saa retuutella kuin teidän tallukoitanne. Työnnä nämä vaunut pihalle ja pane tyttö niihin. Voit olla ulkona vähän aikaa niin kauan kuin vielä päivä paistaa."
Maija teki työtä käskettyä, mutta siitä hetkestä kuoleutui hänessä ilo siitä, että saisi lasta hoitaa. Hän oli hetken luullut saavansa tuntea samaa kuin Kallea syliinsä nostaessaan, mutta todellisuus selvitti hänelle kohta, että herraslapsen hoito oli toista.
Maijan virka tuli moninaiseksi. Tosin hänellä ei virallisesti ollut muuta tehtävää kuin lapsenhoito, mutta todellisuudessa oli hänellä tointa jos kuinka paljon. Kaikki katsoivat häntä käskyläisekseen. Piiat laittoivat salaa asioilleen, rouva keksi mitä milloinkin aina pientä ammattia, "jott'ei aika menisi hukkaan", ja talon nuoret herrat, kaksi kouluiässä olevaa poikaa, pitivät tiettynä asiana, että Maijan piti heitä palvella. Hänen piti heidän tavaroistaan huolta pitää, korjata ongenvavat ja matoset rannalta tai veneestä, jonne pojat ne jättivät, ja pitää huolta siitä, ettei mitään kadonnut, ei omistajien eikä muiden huolimattomuuden kautta. Ja voi häntä, joll'ei hän tätä kyennyt täyttämään.
Mutta näiden pikku tehtäviensä vuoksi ei Maija tietysti koskaan saanut laiminlyödä päätehtäväänsä: lapsenhoitoa. Kaikki muut askareensa piti hänen suorittaa sen ohessa niin sukkelaan ja huomaamatta kuin suinkin. Ei saanut pikku Siiri hetkeksikään jäädä silmällä pitämättä. Jos hän yritteli pystyyn ja keikahti kumoon Maijan juostessa poikien asialle, tiesi Maija, ettei häntä ilot odottaneet. Ja yhtä hullusti oli Maijan saapuvillakin ollessa, jos vaan hänen ja pikku neidin tahdot joutuivat ristiriitaan toistensa kanssa.
Siirillä oli oma tahtonsa hyvin selvillä, ja se kohdistui usein kaiken olemassa olevan hyvän järjestyksen hävittämiseen. Talon emäntä taas oli erinomaisen kyvykäs ja puuhaava ihminen, joka piti järjestystä joka kohdassa ja tiesi ainakin yhtä hyvin, kuin tyttärensä, mitä hän tahtoi. Kahden tällaisen lujatahtoisen käskijän komennettavana joutui Maija usein ahtaalle.
Pikku Siirin päähän saattoi milloin tahansa pälkähtää vetäistä ruokasalin pöydältä liina saadakseen kupit ja lautaset sieltä lattiaan. Mutta jos Maija silloin hätään ennätti ja vei hänet puutarhaan, olivat siellä taas äidin istuttamat kukkaset hyppysiä houkuttelemassa. Surua ja suuttumusta seurasi, kun ei sekään ilo ollut saavutettavissa.
Mutta Maija sai ne kiukut maksaa. Hänenhän syy oli, kun taas oli lasta niin huonosti katsonut, että sai sen pahalle päälle.