— Sota, hän toistaa vielä kerran, ja nyt nostaa tuo sana hänen eteensä välkkyviä aseita, järeitä tykkejä ja tulen tuisketta.
— Lapset, lapset! hän kirkaisee ja lähtee juoksemaan.
Hengästyneenä hän saapuu Marja Antonownan kotiin. Pihalla leikkivät Tanja, Pamela ja Marjan lapset. Hän huutaa omiaan nimeltä ja puristaa heitä rintaansa vastaan.
Marja Antonowna ilmestyy samassa portaille. Hänkin on hyvin kalpea.
— Marfa, sinun täytyy lähteä, sanoo hän.
Mieheni kertoi, ettei ketään enää lasketa rajan yli. Teidän täytyy kiertää.
— Enkö minä enää saa palata lasteni kanssa sinne, mistä tulin?
— Sinne, mistä tulit, mutta ei samoja teitä.
— Lapset, lapset! — Marfa ei enää ajattele muuta. Tie on hänelle yhdentekevä, kunhan hän saa kaikki lapset mukaansa.
Tanja pannaan sananviejäksi Maschalle ja Jegorille. Äiti rupeaa kokoilemaan tavaroitaan. Marja Antonowna tulee auttamaan. Hänellä on pari leipää ja isohko voikimpale, mitkä hän pistää Marfan käteen.