Olisikohan äiti puhunut, jollei olisi ollut niin väsynyt?
Se olisi ollut niin vapauttavaa.
Vai vaikenikohan sentähden, että Eero istui tässä äidin suun sulkuna.
Tuo ajatus ei jättänyt Eeroa rauhaan sittekään, kun hän isän huoneessa riisuutui, pannakseen maata. Isä ja äiti olivat kahden viereisessä huoneessa. Ehkä he siellä puhuivat ja selvittelivät. Nyt hän voisi kenties muutamassa minuutissa päästä selville siitä, mitä muuten saisi kauankin tuskallisesti ajatella ja tutkia.
Jos hän? —
Ei, ei, se olisi niin raukkamaista, niin rumaa.
Hän painautui tilalleen häveten omaa ajatustaan. Silloin hän kuuli isän askeleet viereisestä huoneesta ja äidin sanovan jotain.
Hän kavahti pystyyn. Jos kuitenkin — —? Tämä oli niin sietämätöntä, kun ei ymmärtänyt ja kun kuitenkin alinomaa täytyi ajatella.
Hän hiipi hiljaa ovelle ja painoi korvansa lähelle avaimen reikää.
Hän kuuli äidin peseytyvän. Isä astui edes takaisin lattialla, kuten hänellä oli tapana riisuutuessaan.