Kotiin tultuaan ei hän jaksanut kuunnella edes kertomuksia pikku Viljosta, jonka luona Kaisa oli ollut toisten käydessä haudalla. Hän meni omaan huoneeseensa, pani lepäämään ja lepäsi pitkään.
Sillä aikaa Toini alkoi kirjettä Eilert Olsenille. Hän oli vielä kirjoittamassa, kun täti kutsui. Hänellä oli asiaa. Tahtoi puhua pian, kun oli niin väsynyt.
Toinista täti näytti huolestuttavan heikolta. Sentähden hän ehdotti puhelun siirtämistä huomiseen.
— Ei, ei, nyt se on sanottava. — Rouva Hagert puhui katkonaisesti ja lyhyeen. — Sinä tiedät, minkälaista meillä ennen oli yhdessä — niin hyvää. Ymmärtämys yhdistää. Mutta sitte aloin ajatella, että olin liian hyvä. Ajattelin vain, mitä olin tehnyt sinulle ja mitä minulla oli oikeus vaatia. Se vieroitti. En enää nähnytkään toista puolta. — Kun sairastuit, minä melkein suutuin, mutta kun huononit, ymmärsin, mitä olit ollut minulle.
Toini teki keskeyttävän liikkeen, mutta täti ei siitä huolinut. Hän jatkoi vain. — Silloin alkoi taistelu. Kun sitte tohtori puhui terveydestäsi ja matkasta, suutuin taas. Elämä ei ollut hemmoitellut minua, sentähden minäkään en tahtonut hemmoitella toisia. Olin mielestäni oikeutettu ajattelemaan itseäni. — Annoin sinun matkustaa — mutta tunsin kylmyyttä, sillä taistelin yhä. — Mutta tänään haudalla ja sitte kun — — Ääni rupesi värisemään. — Lähde, lapsi, minne tahdot! Ajattele itseäsi! Täytyyhän sinunkin saada valita oma urasi ja elää omaa elämääsi!
Toinin kädet kiertyivät samassa tädin kaulaan ja poski painui poskea vastaan.
— Täti rakas, kaikki on hyvin, kunhan ymmärrät ja — — —
— Älä — älä. Ei nyt puhuta, kun mieli on liikutettu.
Samassa nakutti Kaisa ovelle tullakseen kattamaan illallispöytää. Puhe katkesi siihen, eikä sitä sitte enää jatkettu. Mutta illalla hyvää yötä sanoessaan vanha rouva entiseen, mutta viime vuosina unohtuneeseen tapaansa suuteli Toinia molemmille poskille, otti hänen päänsä käsiensä väliin, katsoi syvälle silmiin ja sanoi: Jumala siunatkoon sinua, lapsi. — Ja Toini vastasi kietoen kätensä hänen kaulaansa: hyvää yötä, rakas äiti-täti!
Kun Toini avasi huoneensa oven, sattuivat hänen silmänsä ensimmäiseksi keskeneräiseen kirjeeseen.