Tai vaatisikohan Elsa ehkä tasanjakoa? Kenties tahtoisi hän tytön omakseen, pikku Kaarinan, joka oli ilmielävä kuva Olavin omasta äidistä, ja luonteeltaan aivan isäänsä?
Isä oli aina iloinnut, nähdessään miten hyvin tyttö ja hän toisiaan ymmärsivät. Ja nytkö heidän pitäisi erota?
Hänen täytyi mennä lasten luo.
Ennenkuin Kaarina ennätti aavistaakaan kiikkui hän isän käsien kannattamana korkealla ilmassa. Riemusta huudahdellen painui hän sitten isän olalle, sieltä polvelle, ja pääsi viimein isän viiksien kimppuun.
Ilo kasvoi kasvamistaan. Milloin kavahti tyttö isän kaulaan, milloin naurusta hypähdellen taputti käsiään omille uskalletuille kepposilleen.
Pikku Kaarina auttoi isäänsä. Kun tämä laski tytön sylistään, huolellisesti käärien hänet peitteeseen, oli hänen mielensä keventynyt. Mutta kun sitten poju ojensi kätensä Olavia kohden, pyytäen hänkin osaa isän hellyydestä, silloin valtasi tuska hänet uudelleen.
Pojastako hän oli luullut helpommin voivansa luopua siksi, että tämä vielä oli niin pieni? Pojassahan hänen sukunsa ja hänen oman elämänsä työ oli jatkuva kauas tuleviin sukupolviin. Oliko mahdollista luopua hänestä?
Olavi syöksyi ulos huoneesta. Tuska kävi sietämättömäksi. Se repi, raastoi ja tukahdutti. Huohottaen painui hän lepotuoliin omassa huoneessaan.
Kauan hän istui siinä eteensä tuijottaen. Tuska teki hänet kuin tunnottomaksi.
Viimein rupesivat kuitenkin ajatukset jälleen elpymään, mutta voimattomina, väsähtäneinä. Siitä lähtivät, mihin olivat pysähtyneet: pikku pojun luota. Olihan Olavin mieluisimpia tehtäviä aina ollut laatia suunnitelmia hänen tulevaisuudelleen. Jo ennen pojan syntymää olivat he usein yhdessä Elsan kanssa tällaisia tuulentupia rakennelleet. Valoisaksi, kauniiksi oli silloin kaikki rakennettu. Poika toteuttaisi kaiken, mikä vanhemmilta jäisi suorittamatta. Kehityksessä ja teoissa, onnessa ja menestyksessä hän saavuttaisi ennätyksiä, joiden vertaisista eivät vanhemmat uskaltaneet uneksiakaan. Eikä häneltä koskaan puuttuisi sitä, mikä voisi auttaa ja tukea häntä pyrinnöissään. Isän ja äidin onni kohoaisi korkeimmilleen heidän tasoittaessaan tietä pojalle.