Einen katse kiintyi hyväilevän hellästi nukkuvaan isään, hänen väsyneihin kasvoihinsa ja koko tuohon taudin murtamaan olentoon. Sitten se seurasi ilta-auringon iloista kisailua mäntyjen oksilla ja sen karkeloa kullanruskeita, kaarnaisia runkoja pitkin. Viimein saavutti se vanhan Maijan, joka myhähdellen kulki puutarhassa kukkapenkkiään tarkastamassa.
Eikö hänen elämällään ollut rikkautta ja sisältöä kyllin? Saattoiko hän toivoa sen parempaa osaa kuin saada täyttää paikkansa täällä, suojattuna, kaikilta kokemuksilta, mitkä hyökylaineen tavoin voisivat vetää hänet takaisin virran kuohuihin, pois valkamasta, minkä hän vihdoin oli löytänyt?
* * * * *
Illalla, kun Eine juuri oli uneen vaipumaisillaan ja junavihellys terävänä halkoi ilmaa, ei hän kuitenkaan voinut olla ajattelematta vieraita, jotka nyt iloisina ja kestitettyinä lähtivät mäkirinteen huvilasta.
Lämmin, kodikas tunne valtasi hänet samassa ja hän nukahti nähden unta lämpimänä loimuavasta kotiliedestä, jonka ääreen hän istahti kesäisen sateen hienosti pisaroidessa.
Siitä päivästä pitäen ei Eine enää välinpitämättömänä kulkenut mäenrinteessä olevan huvilan ohi. Aina tuntui kuin kotoinen lämpö olisi houkutellen sinne kutsunut.
Eine tunsi sitä etenkin ollessaan väsynyt. Mutta hän oli samalla hyvillään siitä, ettei sittenkään halunnut lähemmin tutustua huvilan omistajaan. Hänestä oli vain hauskaa seurata tämän toimia puutarhassa ja pihamaalla. Ja aina olivat tulokset tyydyttäviä, sillä työt suoritettiin kaikki reippaasti ja ilolla. Työntekijä näytti itse niin voimakkaalta ja reippaalta, että Einestä usein tuntui, kuin olisi hänen koko olennostaan säteillyt rohkeata elonvoimaa muillekin.
Kerran Einen kulkiessa ohi sattui neiti Björk seisomaan aidan luona katsellen tielle päin. Heidän katseensa yhtyivät ja hetkinen kului epäröivään arveluun, tervehtiäkö vai ei. Olivathan tavanneet siksi usein, että tuntui oudolta olla tervehtimättä.
Neiti Björk ratkaisi pulman. Hän tervehti. Eine vastasi, samalla huomauttaen jotain huvilan hauskasta paikasta.
— Niin, vahvisti neiti Björk — on todella ihanaa asua maalla! Ja ihaninta kaikesta, kun saa olla maantöissä!